Lenski ja Tiitiläinen - äidin blogi

Inspiraatio kirjoittaa

2010-09-06T22:01:00.002+03:00

..On ollut kadoksissa. Olen miettinyt blogia silloin tällöin, enkä ole jaksanut laittaa edes muutamaa riviä meidän elämästä. Mutta hengissä ollaan ja nyt jostain syystä jälleen heräsi hinku kirjoittaa allergia-arkea, ainakin vähän.

Leevistä on hyvä aloittaa, sillä tilanne on uskomattoman rauhallinen. Leevin kohdalla sallittujen aineiden lista alkaa olla historiaa, sillä kiellettyjä aineita alkaa olla helpompi luetella, kuin niitä joita herra saa syödä. Kesän aikana on kokeiltu ja hyväksytty muun muassa kana, kalkkuna, tomaatti, omena, maissi, sipuli, mustapippuri, paprikamauste.. sekä suuri määrä valmisteita, esimerkiksi meetwurstileikkele ja monia maitotuotteita. Ensi viikolla tehdään valvottu vehnäaltistus, koska vehnästä on kuitenkin aiemmin tullut niin voimakas reaktio. Myöskään kananmunaa ei olla vielä "ehditty" kokeilla, eipä tuon kanssa olla turhaa hötkyiltykään, kun ruokavalio on jo niin kattava ja voidaan syödä koko perhe (paitsi Ilona) samaa ruokaa. Itsekin olen jo niin tottunut syömään kastikkeita ym. ilman vehnäsuurusteita tai voimakkaita mausteita, etten osaa pitää ruokavaliota enää mitenkään vajaana.

Astma on myös ollut Leevillä rauhallinen ja suurimmat ongelmat ovat olleet satunnainen (lievä) närästys ja tänään juuri havahduin muutamaan näppyyn ja kuivaan kohtaan iholla - liekö kanakeittoon lisätty currymauste liian ärhäkkä. Leevin kanssa ei olla oikeastaan varottu juuri mitään vehnää ja kananmunaa lukuun ottamatta, myöskään pähkinöitä ja esimerkiksi suklaata ja herneitä ei olla vielä kokeiltu. Tietysti sisältöluettelot tulee luettua yhä rivi riviltä, mutta esimerkiksi lisäaineita en ole enää seuraillut, kaikki kokeillut valmisteet ovat menneet läpi parin päivän tarkkailusta. Ainoa edelleen epäsopivaksi osoittautunut on porkkana, joka sai mahan tosi kipeäksi.

ILONA-pieni on kasvanut ja reipastunut. Meillä asuu suloinen, mutta ihmisiä tarkkaan valikoiva ja omatoiminen (LUE: MÄ TEEN ITTE) neiti. Ilonan kanssa on vihdoin myös päästy hieman etenemään ruokapuolella. Sopiviksi todettuja ovat maissi (=ihka eka piltin lämmitettävä purkkisose, jota meidän perheessä ikinä on käytetty!!), vesimeloni, amarantti ja lyhyen kokeilun pohjalta myös lammas. Juuri nyt menossa sininen keiju, joka on epävarma, sillä pari iltaa on ollut aika itkuista menoa. Tattaria neiti tuntuu sietävän pieniä määriä (tämä testattu vahingossa miljoonaan kertaan Leevin murujen johdosta, liekö sitten siedättynyt vahinkojen ansiosta.. nyt esim. pieni pala tattarikakkua/näkkäriä päivässä on ok). Lisäksi löytyi sopiva maitohappobakteerivalmiste, gefilus + kapseli.

Ilonan kanssa on kesän aikana tutkittu muita juttuja mm. hormooneihin ja verensokereihin liittyen, mutta toistaiseksi kaikesta on tullut "puhtaat paperit". Ph-mittaus on yhä tekemättä ja pitäisi tehdä, kun vaan raaskisi pitää tytön ilman Losecia. Närästystä on yhä, toisinaan häiritsevässä määrin. Maha sen sijaan on toiminut hyvin ja iholla ei mitään ongelmia lievää kuivuutta lukuun ottamatta.

Viimeisin epäsopiva kokeilu on varmaankin kana ja peruna, joten ei tässä nyt vielä Leevin kaltaista suurta käännettä ole näköpiirissä. Pikku hiljaa eteenpäin kuitenkin ja yöt ovat rauhallisia, eikä astma ole vaivannut kesän aikana. Näillä eväin syksyn flunssakaudelle. Ei voida kun olla tyytyväisiä, että kesä auttoi näin paljon molempien tilanteissa!

Tilannepäivitystä kiireisen elämän keskeltä

2010-06-21T22:11:00.002+03:00

En ole paljon ehtinyt kirjoitella kuulumisia. Johtunee sekä siitä, että meillä on asiat aika mallillaan ainakin puoliksi ja siitä, että päivässä ei ole tarpeeksi tunteja.

Leevi-leijona on alkanut mahdottomaksi ruuneperiksi, puhuu, puhuu ja puhuu. Ihania juttuja, vaikkakin loputon tarinointi ja aluillaan oleva kyselyikä saa äidin joskus lenkillä pitämään mp3-soittimen kuulokkeet visusti korvissa.. Ilona onneksi kuuntelee mielellään veljen selostuksia. 3-vuotisneuvolassa oli kaikki kohdallaan, herra painaa vajaat 16kg ja on 95cm pitkä. Oikein sopusuhtainen siis - astmalääkityksestä huolimatta pituuskasvu on hyvää.

Maitotuotteiden kanssa kävi erittäin hyvin, vaikkakaan ei ihan täydellisesti: Leevi voi käyttää käsiteltyjä maitotuotteita 1-2dl päivässä. Raaka maito sai mahan tosi kipeäksi ja ihottumat helahtamaan sekä kovan närästyksen aikaan. Mutta puoli voittoa siis jo maidon kanssa. Nyt testataan parhaillaan naudan lihaa.

Ilona myös kasvaa mallikkaasti ja opettelee kovaa vauhtia kävelemään. Ensiaskelet otettiin 13kk:n iässä ja nyt muutaman viikon harjoittelun jälkeen pysyy pystyssä jo useamman metrin. Varovasti tosin aloittelee, harjoittelee taidon viimeisen päälle ennen kuin lähtee tosissaan menemään. Mummon kuvaus osuu mainiosti kohdalleen Ilonan kanssa: Tyttö on luonteeltaan rauhallinen, mutta määrätietoinen. Määrätietoisuus on alkanut tulla enemmän ja enemmän näkyviin muun muassa holtittomien raivareiden muodossa. Meidän tytölle ei sanota ei. Ainakaan hänen omasta mielestään.

Ruokapuolella ei ole tullut juuri uutta: quinoa, poro, kukkakaali, banaani ja rypsiöly-aterioilla mennään. Uusimpana on maisteltu kurkkua (nam) ja tänään aloitettiin kaurakokeilu kelaa varten. Ilonan syöminen on viime aikoina ollut huolestuttavan vähäistä. Maitoa menee, mutta ei juuri muuta.

Ph-mittausta ei päästy tekemään flunssan vuoksi. Mittaus siirrettiin viikolla eteenpäin, mutta reilun kahden viikon tauko losecissa teki olon aivan mahdottomaksi. Ilona röyhtäili, meni limaiseksi, hikotteli, valvoskeli öisin, heräili aikaisin aamulla jne. Uusi yritys mittauksen suhteen on elokuussa. Tulipa ainakin nähtyä, että losecia ei syötetä turhan takia.

Mutta vähitellen haaveillaan ruokavalion laajennuksesta. Kokeilulista olisi pitkä, kun vaan joskus päästäisiin kokeilemaan.. Katsotaan nyt, miten kauran kanssa käy. Tänään kiljui tunnin ekan maistiaisen päälle, mutta iholla ei ainakaan näkynyt vielä mitään. Kauran suhteen ei kuitenkaan elätellä toiveita, niin selvästi sen imetysdieetissäni jo sopimattomaksi totesin.

Leevi - Maitoaltistus, päivä 7.

2010-05-27T22:30:00.002+03:00

Kyllä, luit oikein. Leevi on käyttänyt maitotuotteita kokonaisen viikon. Meidän Leevi, joka vuosi sitten sai urtikarian yhdestä millistä. Leevi on viettänyt kolmevuotispäiväänsä nauttien kakusta, jossa oli mukana lusikallinen kermaa. Leevi on syönyt juustoa, raejuustoa, luonnonjogurttia, äijäjogurttia, vaniljajogurttia, kinuskikastiketta, ruokakermaa. Ja altistuksessa lääkäriasemalla joi 1,6dl kevytmaitoa. (!!!)

Oireita ei ole edes mainittavasti. Hieman ilmavaivaa ja nyt uusimpana puhkesi flunssa. Tänä aamuna heräsi räkäisenä ja nyt jouduttiin antamaan ylimääräinen ventoline, kun heräsi yöunille nukahdettuaan yskimään. Mutta flunssa liittynee siitepölyihin ja siihen, että synttäreiden aikaan meillä on käynyt kymmeniä vieraita. Ainahan sieltä jotain flunssanpoikasta tulee mukana.

Äidin olo on huojentunut, hämmästynyt, epäuskoinen. Leevin allergia ei ollut vuoden aikana pahentunut, mitä pelkäsin älyttömästi. Päin vastoin, pienen pojan elimistössä on tapahtunut jotain niin kummaa, ettei allergialääkärikään meinannut uskoa silmiään - vihdoin se sattuma osui meidän kohdalle ja päästiin kerralla iso harppaus ylöspäin tästä suosta. Mitä ihmettä? Meidän poika herkkuinaan poro ja bataatti (kun peruna on liian eksoottista herran allergiasapuskoihin tottuneelle suulle) juo maitoa! Tai viittä vaille juo, nimittäin altistuksen toinen viikko alkaa huomenna ja siirrymme asteittain käsitellyistä maitovalmisteista raa`an maidon pariin.

Kysymyksiä on herännyt enemmän kuin ikinä: Voiko se nyt syödä jo melkein mitä vain? Ovatko muutkin allergiat hävinneet? Onko nyt ylitetty se maaginen raja, jonka jälkeen allergiat ovat kohta muisto vain? Ollaanko me pidetty poikaa liian tiukalla dieetillä? Oliko se edes milloinkaan allerginen?? Toisaalta, pitäisikö tässä nyt vaan pitää jalat maassa? Josko Leeville nyt vaan sattuu sopimaan vain maito, mutta muuta listaa ei päästä laajentamaan? Yhtäkkiä ymmärrän älyttömän hyvin, miksi joku haluaa tutkia allergioita, toimia allergologina tai muuta vastaavaa. Tämähän on äärimmäisen kiehtovaa, kun pääsee itse hetkeksi kaiken itkun ja jatkuvan oireilun yläpuolelle; kuinka ihmeessä allergiat toimivat, kun vuodessa tapahtuu tällaisia ihmeitä?

Miten vain, kolmivuotissynttäriä on vietetty äärimmäisen helpottuneissa ja iloisissa tunnelmissa!

Ilona - Vehnäaltistus

2010-05-20T19:21:00.003+03:00

Ilona pääsi ekaa kertaa elämässään maistamaan mannapuuroa viime maanantaina. Yhden teelusikallisen jälkeen alkoi kitinä ja itku sekä jalkaan ilmestyi punainen läikkä. Myös korvan takana oli vähän punoitteluja. Altistusta jatkettiin toisella teelusikallisella ja puoli tuntia myöhemmin Ilona raapi itseään jo kovasti, vaippa-alueella oli pari näppyä ja järkyttävä punoitus. Yhä vielä (to) iho on punoitteleva. Lääkäri totesi alkuun, että ei varmaankaan odoteta nopeaa reaktiota - maitoa kun meni syksyllä se 6vrk. Eipä odotettu, mutta sellainen saatiin.

Hyvää tuossa altistuksessa oli se, että jouduttiin olemaan useampi päivä ilman xyzalia. Ja uskomatonta, mutta Ilona alkoi nukkua paljon paremmin öisin! Ollaan yhä edelleen ilman antihistamiinia ja ihan hyvältä vaikuttaa. Losec oli myös tauolla muutaman päivän, mutta se piti ottaa takaisin eilen lisääntyvän röyhtäilyn ja hikottelun vuoksi. Mutta olisiko kuitenkin xyzalissa joku aineosa, joka Ilonalle ei sovi? Tyttö on myös alkanut nauraa räkättää paljon enemmän, ihan kuin olisi tullut jostain kuoresta ulos. Tiedä sitten, mutta kumpa vaan selvittäisiin jatkossa ilman tippoja.

Tiistaina käytiin vatsa-asioihin erikoistuneella lastenlääkärillä, joka otti kantaa Ilonan maksa- ja sokeriarvoihin, jotka olivat oksennustaudin yhteydessä poikkeavat. Lisäksi Ilona on alkanut syöttötuolissa istuessaan saada ihmeellisiä "epämukavuuskohtauksia", selkeämmin sanoen pidättää hengitystä, ähisee, heiluttaa käsiään ja kitisee. Ihan kuin närästäisi tosi kovasti tai sattuisi muualle vatsaan. Närästyksen suhteen mennään ph-mittaukseen kesäkuussa, jolloin nähdään, kuinka paljon sitä todellisuudessa on ja tarvitaanko erilaisia lääkkeitä. Maksa-arvo otettiin nyt uudestaan ja jos se on tällä kertaa normaali, ei ole syytä huoleen. Sokereiden suhteen pitäisi saada otettua paastosokeri yön jälkeen ja sama juttu, jos se on normaali, menevät poikkeavat arvot vatsataudin piikkiin.

Harmittavan paljon näitä tutkimuksia taas. Verikokeita (ravitsemuslabroja) ei tiistaina edes saatu otettua, koska Ilonan suonia ei yksinkertaisesti kumpikaan lastensairaanhoitaja löytänyt. Kuulemma ensimmäinen kerta heidän urallaan, että jäi verikoe ottamatta. Ilona istui koko sorkkimisen ajan älyttömän rauhallisesti sylissä.

ps. Viime päivät on nautittu ihanista aurinkoisista keleistä ja Ilona on päässyt ekaa kertaa elämässään hiekkalaatikolle oikein kunnolla ihmettelemään ja leikkimään. Ja voi sitä hihkumisen määrää, kun on saanut katsella Leevin vesileikkejä ja muuta riehumista omalla pihalla:)

Ilona 1v.

2010-05-02T21:36:00.003+03:00

Hurjaa ajatella, että vuosi sitten oltiin synnärillä tositoimissa ja nyt meillä on jo noin iso tyttö:) Tuntuu, kuin siitä olisi vain hetki, kun sain pienen nukkaselkäisen Ilonan syliin. Vaikka onpa tähän vuoteen mahtunut ihan älyttömän paljon, eli sikäli tuntuu myös tosi pitkältä ajalta.

Kirjaanpa oikein ylös Ilonan osaamisia ja juttuja, jotta saan ne täältä sitten kaivettua tarvittaessa. Vauvakirjaa on tullut kirjoiteltua kuopuksen kanssa harvakseltaan, joten ensimmäiset jutut ovat aika pitkälti väsyneen muistin varassa. Vuoden vanha Ilona konttaa, kulkee tukia pitkin, työntää kärryä ja istuu plaston mopon kyydissä (jalat yltävät huonosti maahan potkuttelua ajatellen). Lisäksi neiti pälpättää jo kovasti: "äiti", "äijä" (joka isin mielestä on tietysti isi), "eijei"= heihei ja uusimpana "namnam" syödessä. Joten näiltä osin ollaan jo ihan normaalikuvioisssa; Ilona saa yksivuotiaana syödä ihan itte lusikkaruokia ja nauttii siitä kovasti. Kukkakaalia on maistellut jo useamman päivän, josta ei ole ainakaan selkeitä oireita tullut, vähäsen mahakipua. Eli peräti NELJÄ ruoka-ainetta ja apteekin maito on jo eväinä. Paljon parempi tilanne, kuin muutama kuukausi sitten.

Niin ja ensimmäinen rokotus on nyt myös onnistuneesti takana. Piikistä ei tullut mitään reaktiota, ei edes lämpöilyä. Se oli huojentavaa nähdä. Josko ensi kerralla uskaltaisi jo rokotuttaa neuvolassa. Tiistaina olisi tarkoitus saada yksivuotismitat otettua, mikäli perheessä pyörivä flunssa helpottaa. Huomenna juodaan kakkukahvit ihan oman perheen voimin ja loppuviikosta kestitetään synttärivieraita. Ilonan kakku on pakastimessa: banaanisose-quinoamurokakku, jonka toivon irtoavan purkista niin, että saadaan siihen kynttilä päälle ja muutama banaaninsiivu. Kaikenlaista sitä oppii kehittämään, kun on pakko. Ja aika kivoja herkkuja voi tosiaan jo näinkin lyhyellä ruokalistalla saada aikaan (joten ne, jotka voivottelevat pelkkää maitoallergiaa tai vilja-allergiaa, eivät tässä kohtaa saa meiltä sympatioita). Mutta saapi nähdä, mitä Ilona kakustansa tuumaa:)

Takaiskuja ja siitepölyä

2010-04-25T21:49:00.002+03:00

Ensin hyvät uutiset, jotka on jääneet päivittämättä: Ilona on suht oireeton kolmen aineen dieetillänsä (quinoa, poro, banaani). Aika hyvä kattaus jo saadaan aikaan. Quinoasta on hiutaleiden lisäksi muroja sormiruuaksi ja banaanisoseen kanssa on jo ihan hyvä välipala kasassa. Lounaaksi Ilona syö quinoa+porososeen, välipalaksi kaksi kertaa päivässä banaania tai banaania quinoamurojen kanssa, ja iltapuurona pelkkää quinoaa. Muuten meneekin sitten Nutrilon soijaa, yhteensä aikamoinen määrä päivässä. Tällä viikolla on mennyt peräti kolme yötä syömättä (!), kitinää toki on tavalliseen tapaan. Tuttia pitää saada suuhun. Pääosin nukkuu kuitenkin rauhallista unta.

Sitten valitusosuuteen.. Huomenna mennään lääkäriin selvittelemään jatkoja; mitä kokeillaan, miten lääkitykset, miten kissa-asiat. Kissan suhteen tilanne on sellainen, että jouduimme aiemmin luopumaan vanhasta Eemeli-rontista ja toinen kissamme on nyt ollut tosi yksinäinen. Kaveri sille pitää saada, joko niin, että Vimakin lähtee (huono vaihtoehto) tai niin, että otamme uuden kissan meille. Kummassakin vaihtoehdossa on riskit Ilonan (ja Leevinkin) allergisoitumista ajatellen. Eläinallergia olisi se vihonviimeinen pisara tähän jaksamiseen. En millään kestä ajatusta, että lapset kasvavat ilman lemmikkejä ja niiden tuomaa vastuuta yms.

Ilonalle pitäisi huomenna laittaa elämänsä eka rokotus, joka on sairastelujen takia siirtynyt ja siirtynyt. Lisäksi nenästä otetaan jonkinlainen allergiasolunäyte. Viime viikolla sitä ei voitu ottaa silmätulehduksen vuoksi. Ilona on kenties jo ehtinyt herkistyä siitepölyillekin, tai sitten sai tulehduksen ihan sattumalta. Toivon, ettei ainakaan kissan tai huonepölyjen takia. Pientä riesaa on joka tapauksessa koko ajan sen verran, ettei olla päästy taas toviin edes kokeilemaan uusia aineita.

Unohtui kertoa aiemmin, että meillä oli jo vuoden kolmas oksennustauti muutama viikko sitten: tämä vei neidin taas osastolle tippaan kahdeksi vuorokaudeksi. Taudin aiheutti rota-virus, ja se olisi kyllä ollut Ilonalle kohtalokas ilman sairaalahoitoa. Sokerit tippuivat 2,5,:een ja kuivuma-arvo oli 11 sairaalaan päästessä. Huh. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Tuntuu vaan välillä, että eikö meidän osa ole jo kärsitty?! Nyt olisi kiva päästä myös eteenpäin näissä asioissa.

Leevin leirihakemus tuli takaisin kielteisenä. Leevin allergiat ovat liian vaikeat leiripaikkaan. Jännä, että tuo päätös tuntui paljon pahemmalta iskulta, kuin mikään tähän menessä tässä suossa. Ei mahduta edes omien joukkoon, kun ollaan niin vaikeita..? Eihän se niin ole, kaikille ei vaan paikkoja riitä ja sitä rataa, mutta jotenkin lomaviikko tuntui nyt niin viimeiseltä oljenkorjelta, että väsymys iski valtavana päälle. Taidetaan olla enemmän puhki, kun on itsekään tajuttu. Mutta onneksi näissä asioissa mennään vaan parempaan suuntaan, loppujen lopuksi.

ps. Leevin siitepölyoireilu on pysynyt rauhallisena, kun lisättiin zyrteciä myös aamuihin. Sitä ennen heräsi parina yönä nenä tukossa, mutta nyt on nukkunut hyvin.

Leevi - Vähän jätskiä ja ranskalaisia

2010-04-01T22:43:00.004+03:00

Leevi on totta tosiaan mennyt harppauksen eteenpäin kolmevuotissynttärin kynnyksellä. Oli aika ihana syödä yhdessä ranskalaisia ja nakkeja tässä yhtenä iltana. Ja Leevin kaverin synttäreillä poika veteli jo melkein kaikkea tarjolla olevaa: Pöydässä kun sattui olemaan vadelmia, viinirypäleitä ja rusinoita. Ainostaan jäätelö jäi uupumaan, mutta kylläpä herra ihan hyvän sokerihumalan sai noista muistakin, kun lisäksi eväänä oli banaania, sokeritikkari ja päärynätrippi päälle. Vuosi sitten muistan synttärit, joissa Leevi söi banaania muiden herkutellessa ties millä.

Kotona Leevi sai tänään maistaa kaurajätskiä. Muuten varmaan sopisikin, mutta mukana on maissitärkkelystä. Katsotaan kuitenkin, josko vaikka sietokyky olisi siinäkin suhteessa kasvanut. Huomenna jatketaan jäätelömaistiasia. Aikamoista pääsiäisherkuttelua.

Herkuttelujen jälkeen onkin sitten ikävä keikka tiedossa, kun ensi viikolla tehdään maitoaltistus. Toivoin itse lääkäriltä, että kokeillaan taas, vaikka Kelalle ei tänä vuonna tarvitse dokumenttia saada (Leevi saa alimman vammaistuen jo pelkästä astmasta ja korotettua tukea ei ole myönnetty lääkärin todistuksesta ja useammasta muutoksenhausta huolimatta kahden ikävuoden jälkeen..). Pelottaa, että allergia ärhäköityy, jos tulee pidempi tauko kokeilun väliin. Leevi reagoi viimeksi jo milliin, joten toivottavasti olisi nyt edes vähän lievenemään päin.

Ollaan muuten haettu ensi kesäksi sopeutumisvalmennusleirille. Ray:n rahoittama leiri kestää viikon ja ideana on tavata muita samassa tilanteessa olevia lapsia ja vanhempia. Toivottavasti päästäisiin, kun paikkana on kaiken lisäksi Naantalin kylpylä. Tiedä sitten, miten tuolla viihdyttäisiin, mutta idea on ainakin tosi hyvä ja kyllä tässä joskus kaipaa vielä lisääkin ymmärrystä tähän kaaokseen. Vaikka sitten olisikin Leevin kohdalla jo helpottamaan päin.

Ilona - Hamppia tehden, yhä

2010-04-01T22:24:00.002+03:00

Ilonan kolmas hammas näkyy jo hienosti ikenen läpi, mutta kyllä sen puhkeaminen on ollutkin piiitkä prosessi. Ties kuinka kauan on ollut epämääräistä kitinää, jonka syyksi olen hammasta ollut laittamassa.Ja mistäs sen tietää, kuinka kauan se todella kutisee jo ennen näkymistäkin.

Mutta arvatkaas mitä? Ilona syö poroa ja lisäksi maistelee banaania! Jälkimmäistäkin on mennyt jo neljä päivää ja ihan hyvältä vaikuttaa. Hurjaa edistystä kuukauden takaiseen.

Lääkärin mukaan saattaa käydä niinkin, että vaikka symbiofloria ei saatu sopimaan, alkaa suolen tilanne korjaantua kiinteiden myötä joka tapauksessa. Nyt panostetaan ruokakokeiluihin ja kokeillaan sitten jossain vaiheessa uutta maitohappobakteeria. Seuraavat etapit on Ilonan elämän eka rokotus valvotusti lääkäriasemalla ensi viikolla ja samalla otetaan nenästä näyte, joka kertoo onko Ilonan jatkuva nuha allergista vaiko ei. Astmalääkkeitä koitetaan jättää pois, kunhan tämänhetkinen flunssa helpottaa - nyt Ilonalla on ollut jo viikon verran ventolinen tarvetta, kun hengitys rohisee aikalailla.

Mutta pääosin siis suunta ylöspäin (ja ylöspäin on myös Ilonalla hinku, kun kampeaa itsensä pystyyn jokaista mahdollista tukea vasten..). Kohtahan tuo jo viettää 1-vuotissynttäriä. Äitin vauva.

Leevi - Lottovoitto

2010-03-24T21:11:00.003+02:00

Herralle maistuu muusi. Meidän poika syö muuusia ja nakkeja. Ja muusia ja jauhelihakastiketta. PERUNAmuusia. Tämä menee ohi seitistä ja melkeinpä kaurastakin. Nyt on elämä helppoa! Me voidaan mennä ravintolaan ja tilata pojalle raskalaiset (kunhan päästään varmistamaan, että myös ranskikset sopivat - tähän asti Leevi on syönyt vaan Oolannin pakasteperunasosetta, jossa ei ole yhtään mitään muuta kuin pottua).

Tätä ei varmaan kukaan allergiatonta elämää viettävä voi ymmärtää, mutta perunan sopiminen tuntuu niin helpottavalta, että melkein voisi itkeä ja nauraa.

ps. Ilonalle taitaa sopia poro, mutta en julista sitä vielä ihan yhtä kovaan ääneen.

Molemmat muruset ränkkää ja maistelee

2010-03-21T20:47:00.002+02:00

Ilona on nukkunut äärimmäisen huonosti jo yli viikon. Huutelee unissaan ja on kivuliaan oloinen. Tämän lisäksi on ilmeisesti jo kesäajassa, koska herää viimeistään puoli seitsemän.. Käytiin näyttämässä korvia lääkärissä, kun vielä viikko sitten vasemmassa korvassa oli märkää. Nyt korvat olivat ihan priimat, eli siitä ei itkustelu ainakaan johdu. Hampaita odotellaan kovasti, saataisiin ainakin selkeä selitys kivuille. Ja neidillä on toistaiseksi vain kaksi, eli luulisi kohta jo lisää tulevan.

Pahoitin mieleni ja suivaannuin lääkärin luona, kun tämä mainitsi vaihtoehtona kiukuttelun helpottamiseen unikoulun. Olisi kuulemma syytä laittaa neiti nukkumaan kauemmaksi vanhemmista! Kohtuullisen asiatonta mielestäni lähteä ehdottelemaan tuollaista noin vain tuntematta koko lasta taikka perhettä. Sanoin aika nihkeään sävyyn, että olen kyllä selvillä tyttöni kasvatusmenetelmistä - niihin en tullut lääkäristä apua hakemaan. Ja miksi ihmeessä vierottaisin lastani siitä läheisyydestä, joka meidän perheessä ajatellaan olevan ihan sitä kaikkein tärkeintä turvallisen elämän alkua. Meillä ei ole koskaan kielletty lapsia tulemasta viereen ja toisekseen Ilonan yösyötöt ja tutinhapuilut hoituvat huomattavasti vaivattomammin tytön nukkuessa sivuvaunussansa meidän sängyn vieressä. Vihaksi pistää, kun tiedän tällaisten ehdotusten olevan aika tyypillisiä monenkin "asiantuntijan" taholta. Itse en vaan käsitä, miksi lasta pitäisi näissä asioissa koulia, kunhan nyt perusrutiini sujuu mukavasti. Ilona nukkuu yöt, ei kuku, ainoastaan itkeskelee silloin kun siihen on syytä. Ja sairaan lapsen unikouluttaminen se vasta väärin olisikin.

Sama lääkäri sanoi erittäin tiukkaan sävyyn viikkoa aiemmin, että Ilonalle on nyt PAKKO löytää ruokia. Ihan kuin en itse sitä tietäisi ja murehtisi jatkuvasti. Ja ihan kuin tässä huvikseen pidettäisiin neitiä maidolla ja quinoalla. Heh. Oma huumorini ei tällä hetkellä riitä noihin heittoihin ollenkaan.

No, takaisin aiheeseen. Poronmaistelua jatkettiin tänään useamman taukopäivän jälkeen. Se tässä nyt on tullut selväksi, että ränkkääminen ei ruokakokeiluista ainakaan johtunut. Poroa on nyt siis mennyt yhteensä kolmena päivänä ilman selkeitä oireita. Hikottelua oli kyllä tänään iltasella, eli saas nähdä mihin se johtaa.

Leevi on ollut terveenä, mutta kiukkua pitää purkaa monta kertaa päivässä. Henkisiä kipuja sääntöihin mukautumisesta ja niin edelleen. Leevi kun toteaa nykyisin lähes kaikkiin ehdotuksiin "en tahdo". Ja siinä kyllä äidin pinnaa koetellaan, kun joutuu pukemaan rimpuilevaa melkein kolmevuotiasta hikipäässä talvitamineisiin tai kuuntelemaan 30-45 minuutin aamu-uhmaa esimerkiksi väärän lusikan vuoksi. Mutta josko tuosta jotain edistystäkin seuraisi, kun herra pääsee näitä äänekkäästi läpikäymään.

Leevi on maistellut nyt myöskin kolmena päivänä PERUNAA. Oolannin pakastemuussia. Ai että, meillä on eletty varovaisen odottavissa tunnelmissa. Peruna olisi lottovoitto ruokalistalle! Kokeilusta ei vielä voi sanoa suuntaan tai toiseen, koska tässä kävi niin mahdottoman nolosti muiden kiireiden ja hajamielisyyden vuoksi, että muussi loppui kesken ja uutta pussia odoteltiin muutama päivä. Eli Leevi on syönyt ti 1tl, ke 1rkl ja su 1rkl. Huomenna ajattelin pistää kaiken peliin ja antaa syödä ihan mielin määrin. Oireina tänään oli lievää mahakipua ilmavaivoineen ja mahdotonta känkkäränkkää. Kuten edellä tuli ilmi, känkkäränkästä ei voi juuri nyt tehdä kovin selkeitä johtopäätöksiä suhteessa ruokakokeiluihin. Eli jännityksellä odotellaan.

Ensi viikolla lääkärikäynnit kumpaisellakin. Toivon ja uskon, että lääkityksiä päästään tiputtamaan. Ilonan kohdalla ainakin astmalääkitys on tuntunut tarpeettomalta ja Leevilläkin sitä varmaan voisi kokeilla laskea. Ja ehkä Ilonan mahalääke eli Lomudal saattaisi riittää pienemmällä annoksella. Mutta katsotaan, mitä lääkäri tuumaa.

Ilona - Tautia taudin perään

2010-03-13T16:12:00.003+02:00

Tämä menee nyt vähän toistoksi, mutta Ilonalla oli oksennustauti numero kaksi tälle vuodelle. Eli jostain kummasta me imuroitiin taas uusi pöpö itsellemme.. pahiten kärsi tietenkin Ilona, joka oksensi kaksi päivää. Onneksi siis laimea tauti viime kertaiseen verrattuna. Ruokakokeilut ovat olleet jäissä.

Oksutaudin pohjalla neidillä oli korvatulehdus sekä räkätauti. Korvaan on laitettu nyt tippoja vajaa viikko ja toivottavasti menisi niillä ohi. Ab-kuuria tähän ei todellakaan kaivata. Ilona on onneksi syönyt quinoaa yhä ilman oireita, nukkunutkin jopa viiteen-kuuten asti aamulla ilman syömistä. Se antaa ihan älyttömästi voimia meille kaikille, kun saa nukkua monta tuntia keskeytyksetöntä unta.

Koska symbioflor ykkösen kokeilu ei onnistunut, vaan sai aikaan lisääntyvää yöhulinointia, olemme nyt testanneet astetta miedompaa valmistetta, prosymbiofloria. Jo kahdessa päivässä se sai saman reaktion aikaan, eli Ilona kävi itkuiseksi ja viime yönä myös heräili monta kertaa kiljumaan. Joten ei taida sopia nuokaan tipat. Täytyy kysyä maanantaina lääkäriltä, mikä on suunnitelma c tässä asiassa.

Leevi - Kissamiehen kuulumiset

2010-03-02T21:36:00.002+02:00

Leevi on kova hoitamaan meidän kissoja. Välillä menee kiusaamisen puolelle, mutta pääosin ovat kaveruksia keskenään. Vilma-siperiankissa varsinkin nauttii Leevin huomiosta ja on vauvasta asti seuraillut Leevin leikkejä hakeutuen aina samaan huoneeseen. Tänään mietin, että onpa ihan älytön onni, ettei ole sentään kisuallergiaa kummallakaan lapsella. Kuinka paljon nuo kissat kuitenkin pitävät meidän arkea lähempänä normaalia lapsiperhettä, kuin jos vielä jouduttaisiin ruokien lisäksi varomaan karvoja ja hilseitä. Kissojen suhteen meillä on aina ollut totaalinen siedätyslinja.. eli ei olla turhan tarkkoja siivousten kanssa. Ei ainakaan niin kauan, kun tarvetta sellaiseen ei lasten sairauksien vuoksi ilmene.

Ruokapuolelta oikeastaan alunperin oli tarkoitus päivittää... Eli Leevillä alkoi taas tulla yövalvomista, kun oltiin niin rohkeita noiden kokeilujen kanssa. Lisäksi maha meni tosi kipeäksi. Seitiä ei olla kokeiltu nyt kuin kerran, samoin pois jäi hetkellisesti hirssi ja xylitolit.. joiden jälkeen tilanne rauhoittui ja on nyt palauteltu hirssiä satunnaisesti. Juuri nyt tilanne on jopa niin hyvä, että koitetaan jättää zyrtec vain kertaan päivässä. Saapi nähdä nyt, mutta ollaan toiveikkaita. Ei kuitenkaan haluta turhia lääkkeitä pitää mukana. Eikä toisaalta ruokien lisääminen ole nyt mitenkään kiireellistä.

Ilona - Puuroa!

2010-02-28T15:18:00.004+02:00

Näin se haku sitten lopulta päättyi, ensimmäinen lusikkaruoka on löytynyt lähes kymmenen kuukauden kypsässä iässä: Ilona on syönyt quinoaa jo viikon. Hieman närästelee, mutta muuten ei oireita. Öisin on valvoskellut vähän, mutta ilman itkuja, joten lienee muuta kuin kipuilua.

Symbioflorista tuli alkuun yölevottomuutta, joten sitä on annettu nyt varovasti 4-6 tippaa aamuisin.. josko sitä vähitellen nostaisi. Mutta: meidän tyttö syö puuroa! Käsittämätöntä, miten iloiseksi se saa koko perheen, Leeviä myöten. Eilen syötiin ekaa kertaa koko perhe yhtä aikaa pöydän ääressä ja molemmat muksut olivat yhtä hymyä. Äidistä ja isistä puhumattakaan.

Huomenna poron kimppuun. Aika mainio tuo quinoa jatkoakin ajatellen, koska siihen on hyvä sotkea niin lihaa kuin hedelmääkin. Ja sitä saa sormiruuaksi myös muroina, täytyisikin tilata nettikaupasta. Jos poron saisi sopimaan, niin olisi jo ihan mukava ateria kasassa. Ja banaania jälkkäriksi.. no ei vaan, näin sitä heti innostuu suunnittelemaan, kun saavutettiin tämä odotettu etappi. Nyt ei saa valittaa, vaikka uudet kokeilut kaatuisivat, onhan meillä sentään PUURO! :)

Ilona - Vielä vailla purtavaa

2010-02-16T21:05:00.003+02:00

Ilonan kohdalla oksennustauti tarkoitti kahta yötä sairaalassa. Ensimmäinen yö oli tiistaina kolme päivää taudin alkamisen jälkeen; Ilonan kuivumisarvo oli sairaalaan päästessä miinus kahdeksan. Tyttö oli yön nenä-mahaletkussa ja seuraavan päivän lukema ,-6, oli jo sen verran hyvä, että päästiin kotiin. Kotona ongelmaksi muodostui yhä satunnainen kaaressa oksentelu sekä paheneva ripuli. Lisäksi Ilona lopetti syömisen lähes täysin. Toisen kotipäivän juomasaldo oli kokonaisuudessaan kolme desiä, joten ei auttanut kuin lähteä taas näytille torstai-iltana. Ilona oksensi sopivasti lääkärin eteen koko päivän ateriansa, joten eristyshuone kutsui taas. Onneksi toipuminen lähti käyntiin ja tuo jäikin viimeiseksi oksennukseksi, kotiin lähtiessä kuivumisarvo oli jo normaalin rajoissa ja paino kääntynyt uudelleen nousuun. Silti vasta sunnuntaina Ilona alkoi syödä hyvällä ruokahalulla.

Eipä paljon naurata, neidin paino on nyt tismalleen sama kuin kuukauden takaisessa neuvolapunnituksessa. Se tästä nyt vielä puuttui, kun muutenkin olen niin huolissani tytön ravinnonsaannista. Puhumattakaan siitä, kuinka pahasti oksennustauti keskeytti ruokakokeilukuviot.

Kaiken tämän lisäksi Ilonan silmäkulmasta löytyi patti, jonka kirurgi totesi hyvänlaatuiseksi kystaksi. Pienen herneen kokoinen patti on kuulemma ollut olemassa sikiökaudelta asti, mutta nyt vasta alkanut kasvaa - ja toisaalta oksennustaudin kaventamissa kasvoissa näkyvämmin esillä. Säikähdin ihan hurjasti, mutta onneksi kyse ei ole vakavasta muutoksesta. Poistaa se kuitenkin pitää 1-2-vuotiaana. Eli taas yksi toimenpide tiedossa meidän polosella.

Ennen oksennustautia tilanteeseen oli saatu pientä rauhoittumista aikaan: Xyzal-tippojen sopivuus alkoi näyttää vaikean alun jälkeen hyvältä. Toinen edistysaskel oli, että suolistosta löytyi clostridiumin kasvua (+++). Clostridium kertoo suoliston bakteerikannan olevan huonolla tolalla, antibiootit esimerkiksi voivat saada bakteeriston hurjistumaan. Positiivista tässä on se, että mahavaivoihin löytyi yksi hoidettavissa oleva syy. Nyt Ilonalla aloitellaan Symbioflor 1 -maitohappobakteerivalmiste, joka korjaa suoliston tilaa. Sama homma oli Leevillä vauvana ja poitsu syö symbiofloria yhä. Tosin nykyään pitämään yllä hyvää tilannetta, ei enää niinkään korjaamaan. Leeville alettiin aikanaan löytää kiinteitä reippaammassa tahdissa symbioflorin aloituksen jälkeen. Joten toiveet ovat nyt pikkusiskon kohdalla myös korkeat.

Symbioflor pitää ajaa sisään yhtä lailla kuin mikä tahansa uusi aine, joten tässä nyt testaillaan valmistetta pikku hiljaa lisäten. Viikko tässä vierähtää, kunnes päästään tarpeeksi isoon annokseen. Ja sitten palataan ruokakokeiluihin.

Sairaalassa käyminen sai tosi surullisen olon aikaan, kun pääsin selittämään usealle lääkärille ja vielä useammalle hoitajalle Ilonan ruoka-asioita. Meitä katsottiin taas aivan kieroon. Pitäähän lapsen jotain syödä. Lihaa nyt ainakin. Ja mitä oireita sille muka tulee? Mistä tiedät että sitä närästää? Oletko nyt ihan varma? Eräs lääkäri määräsi ravitsemuslabrat ja ajattelin, että miksipä ei. Ilmaiseksi kun saisi ne tehtyä käynnin yhteydessä. Mutta eivät sitten hoitaja eikä lääkärikään löytäneet Ilonalta suonta, mistä näytteet olisi voinut ottaa, sen verran kuivahtanut tyttö oli. Joten nyt kai pitäisi mennä lähetteen kanssa omaan terkkariin rääkkäämään neitiä lisää. Surku sentään.

Ilmoittautumassa

2010-02-12T21:46:00.002+02:00

Meillä on jyllännyt mahatauti. Viimeiset kaksi viikkoa on ollut yhtä tuskaa, ei voi oikein muuten tilannetta kuvata. Mutta ehkä tästä vähitellen päästään arkeen ja inspiroidun kirjoittelemaan kuulumiset.. Nyt iloitsen siitä, että ollaan koko perhe kotona ja kukaan ei ole oksentanut tänään.

Ilona - Surkeudet jatkuvat

2010-01-28T21:26:00.002+02:00

En ole edes jaksanut kirjoittaa Ilonasta, kun tilanne vaan karkaa käsistä koko ajan. Parsakaali aiheutti taas viime viikolla niin paljon oireilua, kasvojen punoitusta ja närästystä, että se siitä rotaatiosta. Nyt neiti ei saa edes ruokalusikallista parsakaalia viikossa. No, eipä pudottu kovin korkealta.

Närästys on ihan kamalaa päivittäin. Ilonalla tulee yskäkohtauksia, kun nesteet joutuvat väärään kurkkuun noustessaan ylöspäin. Monesti päivässä juoksen tarkistamaan, onko lattialla leikkivä tyttö tällä kertaa saanut jonkun pienen tavaran suuhunsa vai närästeleekö vain. Ja sylissä ollessaan jäykistelee itseään, kun ei ole hyvä olla. Öisin herää huutamaan kovaäänistä huutoa, joka onneksi yleensä loppuu tutilla.

Toissapäivänä aloitettiin uusi antihistamiini, xyzal. Allergologin mukaan refluksi on melko varmasti allergista, Ilona oireilee pohjalla koko ajan nutrilon soijalle hieman ja ruokakokeilut kaatuvat, kun oireet (yleensä refluksin muodossa) voimistuvat. Nyt koitetaan saada perusoireilut piiloon tuolla allergialääkkeellä, että saadaan kiinteitä kuvioon mukaan. Mutta. Kaksi iltaa on mennyt neidillä kitistessä. On hetkittäin ihan surkea ja takertuva ja närästelee moninkertaisesti. Näin äkkiseltään näyttäisi siltä, ettei xyzal sovi. Tosin ei luovuteta vielä, että saadaan selvyys.

Ihan kamala olo tytön puolesta.

Leevi - Verta, hikeä ja kyyneleitä. Ja tarroja.

2010-01-27T22:00:00.002+02:00

Leevillä oli pitkästä aikaa kontrollikäynti allergialääkärillä. Viime kerrasta lienee jo useampi kuukausi, eli tosi kauan meidän mittapuulla. Eipä siinä kummempia, kerrankin päästiin kertomaan hyviä kuulumisia ja Leevi halusi itsekin kertoilla, että syö nykyään hirssipuuroa ja että "minulla on maitoallergia". Taitaa tietää jo aika hyvin omat juttunsa ja kenen kanssa kuuluu mistäkin puhua...

Eli hirssin voinee lisätä listaan viikon kokeilun pohjalta. Nyt täytyy äkkiä hakea uusi pussi kaupasta, kun edellinen meni jo tyhjäksi.. Viikon kokeilun aikana ilmeni vain hyvin pientä löysämahaisuutta. Ja käsien työntämistä kurkkuun, mutta se vaikuttaa ainakin toistaiseksi "viattomalta", ts. muita närästysmerkkejä tai kipuilua ei ole ollut näkyvissä. Myös kattimatikaisen vadelmaxylitolpastilli on saatu aika varmasti sopimaan tässä ohessa.. ainakin 1-2 pastillin päiväannokset poika sietää mukavasti (xylitolhan on vähän seurailtava juttu koivuallergian kanssa. Voi kuulemma olla, että joudutaan jättämään pois siitepölykaudeksi).

Tänään aloitettiin kalkki-kokeilu, koska maidon juominen on sen verran vähäistä. Viime viikolla tyhjenivät viimeiset purkit Nutri soijaa (jonka valmistus loppui aika tarkkaan vuosi sitten..). Hyvin onnistuttiin aikanaan hamstraamaan tuota kultaakin kalliimpaa ainetta. Ajettiin viimeisten purkkien perässä jopa sadan kilometrin päähän, kun soittokierroksella saatiin kuulla sitä vielä yhdessä apteekissa olevan.

Voi (mutta ei oi) niitä aikoja.. Taustalla tuossa oli, että Nutri soijan koostumusta muutettiin hieman, jolloin nimeksi muutettiin NutriLON soija. Ja Leeville koostumuksen muutos oli tarpeeksi laukaisemaan oireet. Nyt kun ajattelee, että Ilonan pelastus oli NutriLON soija, niin sopivastihan tämä meni meidän perheen osalta loppujen lopuksi. Olisiko Nutri soija ikinä sopinut Ilonalle..? No juu, sivuraiteelle eksyin taas. Joka tapauksessa, Leevi ei juo kauramaitoa niin paljon kuin Nutri soijaa eli "nokkamaitoa", jota annettiin vielä Leevin iästä välittämättä viimeiseen asti nokkamukista. Se taisi olla Leevin viimeisiä "vauvatapoja", todella tärkeä juttu syksyn sairastelukierteestä lähtien.

Tänään käytiin myös ottamassa Leeviltä verikoe, ravitsemuslabrat. Viimeksi vuosi sitten katsottiin samat kokeet, eli onko Leevin ravitsemustilanne kohdallaan. Saas nähdä. Viimeksi oli pientä sinkin puutetta, mutta muuten kaikki hyvin.

Leevi oli kertakaikkiaan rohkea kamalan toimenpiteen ajan. Siinä oli hoitajan housutkin veressä, kun neula irtosi suonesta ja sitä rataa. Mutta ei Leevi turhia itkenyt ja rauhoittui nopeasti toimenpiteen jälkeen. Kotiin lähti muistoksi kaksi tarraa, reikä kyynärtaipeessa sekä toinen sormenpäässä. Toivottavasti vasta vuoden päästä uudestaan vastaavia kokemuksia.

Niin ja se tärkein: Nyt jatketaan ruokakokeiluja reippaasti, kun tilanne on vihdoinkin kohdallaan! Ensimmäisenä kalkin jälkeen vuorossa seiti, josko siitä päästäisiin nyt selvyyteen.

Leevi - Valoa tunnelin päässä

2010-01-20T22:09:00.002+02:00

Leevin tilanne on hyvä edelleen. Astmalääkkeitä menee entiseen tahtiin, eli paljon, mutta sopivan lääkemäärän löydyttyä poika on ollut terveenä ja rohisematon. Yskää on lähes päivittäin, sellaista kuivaa, mutta hyvin lievästi. Varmaan talvikelit ottavat vähän henkeen. Refluksi tasaantui myös samoihin aikoihin kuin astma.. hyvin huomaa, että nämä kaksi vaivaa kulkevat käsi kädessä.

Ruokakokeiluissa ollaan lähdetty varovasti etenemään pitkästä aikaa. Tuntuu mukavalta kokeilla Leeville sama aine, kun Ilonalle, josko sitten olisi edes jommalle kummalle sopivaa.. Ja näin kävi vadelman lisäksi myös hirssin kanssa - Ilonan kohdalla lopetettiin kahden päivän jälkeen selkeisiin oireisiin, Leevi sitä vastoin veteli tänään jo ison hirssipuuron aamulla. Kolmas kokeilupäivä ja oireita on ollut todella lievästi; hiukkasen ilmavaivaa vaan. Tässähän voi jo varovasti googletella, mitä kaikkea hirssistä on tarjolla.. Varman päälle pelataan kuitenkin ja kokeillaan rauhassa vähintään viikko.

Toinen kokeilussa ollut herkku on vadelmanmakuinen xylitolipastilli, joka maistuu ihan oikealta karkilta. Sen kanssa pidetään taukoa hirssikokeilun yli, että saadaan varmuus molemmista. Ihan hyvältä tuon pastillin kanssa myös näytti kolmen päivän perusteella. Zyrtecithän Leevillä on koko ajan päällänsä, mutta on tässä jo nähty, että pahasti epäsopivat antavat oireita kyllä lääkkeestä huolimatta.

Eli, olisiko Leevin kohdalla pahin taas hetkellisesti väistymässä ja päästäisiin vähän eteen päin..? Allergiat eivät helpottaneet vielä parivuotiaana, kuten usein annetaan arvioita, mutta josko sitten kolmevuotiaana alkaisi olla ruokalistassa vähän enemmän pituutta (KOPKOP).

Lomailua

2010-01-17T21:07:00.002+02:00

Käytiin ottamassa vähän etäisyyttä tähän arkeen ja allergiatouhuun ja rentouduttiin viikonloppu kylpylässä oman perheen kesken. Kun lapset kerrankin olivat terveitä ja viikonloppu vailla ohjelmaa, lähdettiin oikein extempore (harvinaista meille, lasten jälkeen..) uhmaamaan mahdollisia unettomia öitä ja kesken loman sairastumisia. Autoon pakattiin puoli omaisuutta - vaatteita, vedenkeitin, tuttipulloja, lääkkeitä, ruokaa, korvaputkien suojausvälineistöä.. Ja jätettiin oma turvallinen koti hetkeksi.

Leevi nautti, hihkui, ihmetteli. Ensimmäisen uintikerran jälkeen pyysi välittömästi huoneeseen päästyään: "Mennäänkö kylpylään?". Leevi osoittautui reissussa pieneksi herrasmieheksi, joka hurmasi ohikulkijan jos toisenkin. Ukkeli kun päätti jutella tuttavallisesti lähes kaikille (syksyinen äitiinliimaantumis- ja ujostelukausi on virallisesti ohi, ainakin tällä erää..), lauleskella hississä pikkukakkosen postia ja jopa käyttäytyä huomattavan rauhallisesti ja kohteliaasti (!) ravintolassa. Viimeisimpään syynä väliin jääneet päiväunet, jonka johdosta Leevi meinasi aterioinnin ohessa nukahtaa istualleen.. Kaikkiaan tämä oli meidän vesipedon unelmaloma.

Vähän tavallista enemmän Leevi yski, mutta onhan se selvä, että hotellin kokolattiamattoiset käytävät ym. hieman ärsyttävät. Ja allergiahuonetta ei ihan allergiahuoneeksi voinut kutsua. Leevi löysi järkyttävät pölykertymät joka kolosta, mitkä nuohosi leikkiessään. Ruokailujen kanssa mentiin kuten yleensä, eli omia eväitä oli mukana koko matkan ajaksi. Minibaariin saa mahtumaan yllättävän monta pakasterasiaa, kun siirtää juomat sivuun.. Ravintolassa Leeville tuotiin iso kulhollinen kurkkua ja viinirypäleitä talon puolesta. Luksusta.

Ilonakin pääsi pulahtamaan altaaseen ensimmäistä kertaa ikinä. Kyllä tyttönen nautti, eikä arastellut yhtään. Vesipedon luonnetta myös kuopuksella.. Ja iho kesti molemmilla klooriveden tosi hyvin.

Muuten neiti oli tavallista kitisevämpi matkan aikana. Annoin molempina iltoina zyrteciä, kun allergiaoiretta oli häiritsevässä määrin. Närästystä ja nuhaa sekä tukkoisuutta pääasiassa. Ilonan kohdalla on tullut jo selväksi, että neiti reagoi herkästi pölyihin ja hajuihin. Leevin kanssa ei ole ikinä tarvinnut ihan kamalasti varoa näitä ulkoisia ärsykkeitä, yleensä on sietänyt mitä vain lyhyitä aikoja. Ilona sitä vastoin aivasteli ja pyöri ekana iltana todella levottomana ennen kuin sai lääkkeen. Sitä paitsi edellinen sängyssämme nukkuja oli ilmeisesti kylpenyt hajuvedessä, koska sen pystyi yhä haistamaan. Olen huomannut, että omakin hajuaistini on herkistynyt tuoksuille lasten jälkeen; tietysti, kun en itse käytä yleensä mitään voimakkaita hajusteita.

No joo, Ilonan kanssa teki hyvää olla hetki ihan rauhaksiin ja miettimättä ruokajuttuja. Ne nimittäin ahdistavat tällä hetkellä ihan kohtalaisen paljon. Aprikoosi näytti hyvältä kolme päivää, jonka jälkeen neljäntenä oireet taas lähtivät voimistumaan (närästystä, peppu paloi..). Sovittiin alustavasti lääkärin kanssa, että kokeillaan aprikoosi myös rotaatioon. Nyt olen tullut toisiin aatoksiin, kun seurasin oireiden hiipumista (eli alkuun taas voimistumista lopetuspäivän jälkeen). Maha on ollut kipeä (=ummetusta) ja lisäksi tosiaan tuota närästelyä (= yskähtelyä, kun ruoka nousee kurkkuun, röyhtimistä, sekä jatkuvaa vatsalleen hakeutumista unissaan) on ollut ihan liikaa. Näiden vuoksi jätettiin myös parsakaali tällä viikolla väliin.

Neuvolassa saatiin mitat: Ilona menee painossa +15-käyrällä ja pituudessa -2. Ei valittamista. Muutoin kehittyy kuten ikäisensä kuuluukin, näin totesi neuvolalääkäri.

Huomenna siispä eteenpäin, hyvin levänneinä hirssikokeiluun.

Ilona - Putket paikallaan

2010-01-05T13:55:00.002+02:00

Jep, putkitus meni ihan hienosti. Nukahtaminen sujui rauhallisemmin kuin Leevillä, varmaan tuli nukutusaine jotenkin hiljemmalla teholla, kun neiti sai pidettyä silmiä rakosellaan viimeiseen asti. Toimenpiteen tehnyt lääkäri kertoi, että toisessa korvassa oli vieläkin limaa - ei ollut ainakaan turha operaatio (eikä turhaan myöskään meneillään oleva kuuri). Saatiin vielä korvatipat pariksi päiväksi, että tyttö tulee kuntoon.

Nukutusaine teki Ilonalle mahdottoman närästyksen. Kuulemma tyypillistä, vaikkei olisi tällaista taipumustakaan. Aika paljon itkeskeli ekan tunnin aikana lääkäriasemalla ja vielä kotonakin. Vaippaa vaihdettaessa huomattiin, että kipuun annettu suppo oli tullut ulos.. ilmankos vähän kipuili. Urhea tyttö.

Nyt sitten uutta päin =Huomenna maistellaan parsakaalia yhden ruokalusikallisen verran (lääkäri antoi ohjeen, että voidaan kokeilla tämä aine rotaatioon, jonka jälkeen muita kokeiluja taas perinteiseen tyyliin toistaiseksi). Kumpa nyt vaan putket toimisivat yhtä mainiosti kuin veljellä.

Uuteen vuoteen

2010-01-03T20:42:00.003+02:00

Joulu meni hieman nuhaisissa ja stressaantuneissa tunnelmissa, mutta mahtui siihen myös paljon riemua ja ihania hetkiä. Olimme aaton vanhempieni luona ja Ilona meni aivan tukkoon, ilmeisesti joulukuusen ansioista. Lisäksi teki hammasta koko joulunpyhät ja oli kiukkuinen ja väsynyt. Leevi sai aattoillan päätteeksi mahdottoman raivarin, ylikuormitusta varmaan kaikesta hässäkästä ja ehkä myös kuusesta johtuvaa ahdistusta.. Masu kipuili jonkin verran, kun herra söi rasiatolkulla rusinoita ja niitä pipareita tietysti sekä aivan haltioissaan "joulumakkaraa", eli ihka oikeaa kinkkua.

Vuosikymmen vaihtui kovassa pakkassäässä. Leevi meni aivan sekaisin rakettien katselusta ja on aatosta lähtien ollut toiveikas, että näkisi niitä vielä lisää. Useampi päivä on nyt vietetty suureksi osin sisällä, kun mittarinlukemat ovat alittaneet jopa -20 astetta. Ilona on nukkunut heikosti päivisin, kun ei oikein sisällä ollessa malttaisi. Pitää opetella konttaamisasentoa ja tehdä tutkimusretkiä.. Neiti on tänään tasan kahdeksan kuukautta.

Huomenna on putkituspäivä. Äitiä jännittää aika paljon. Tuntuu äärettömän vaikealta antaa oma vauva muiden käsiin. Vauva, joka on aivan päästä varpaisiin äidin tyttö. Mielessä on vielä liian kirkkaana, kuinka Leevi retkahti syliini velttona ja silmät muljahtaen, kun hänet nukutettiin samaiseen toimenpiteeseen viime huhtikuussa. En ole ehkä koskaan nähnyt mitään niin riipaisevaa, vaikka en yleensä pienestä hätkähdä. Mutta eipä tässä auta kuin ajatella, että ei ole vaihtoehtoa. Jos putkitus auttaa yhtä hyvin kuin Leeviä, niin tässähän päästään iso askel eteenpäin.

Ruokapuolella Ilonan tilanne on masentava. Kokeiltiin viime viikolla parsakaalia su-ma-ti, mutta tyttö meni yhä räkäisemmäksi ja jouduttiin lopettamaan. Päädyttiin putkitusta silmällä pitäen antamaan antibioottikuuri mahdolliseen korvatulehdukseen, koska toimenpidettähän ei voi kipeänä tehdä.. Tiistaina Ilonalle alkoi muutenkin tulla uhkaavia närästysoireita ja poskien punoittelua, vaikka kaksi ekaa päivää olivat hämmästyttävän oireettomat. Luulisin, että uskallan kokeilla parsakaalia rotaatiomallisesti, kerta viikkoon. Varmaankin siten saadaan nopeasti selvyys, sietäisikö neiti sitä edes joskus.

Toivon varovasti tälle vuodelle paljon uusia ruokia, parempaa terveyttä ja parempia unia. Sellaiset olisivat tämän äidin vaatimattomat, mutta niin suuret haaveet.

Leevin muumipiparkakut

2009-12-18T22:06:00.003+02:00

Koekeittiössä valmistui tänään kaksi pellillistä pipareita. Ja ihan hyvin toimi, joten kirjoitan reseptin ylös. Muokkasin perusohjeesta Leevin diettiin sopivan. Ja tunnustettakoon, etten ole koskaan tehnyt edes tavallista piparkakkutaikinaa, ainakaan muistaakseni. Määrät ovat sinne suuntaan, koska en oikeastaan ikinä mittaile tarkasti..

100g Sinistä keijua
1dl siirappia
1dl sokeria
1/4dl rusinoita silputtuna

-> kiehautus kattilassa ja jäähdytys

1dl tattarijauhoja
1dl kaurajauhoja (provena)
1dl tapiokatärkkelystä
1tl leivinjauhetta
1prk päärynä-persikkasosetta (yleensä käytän leivonnassa piltin päärynäsosetta, mutta nyt sitä ei ollut kaapissa)

->päärynä-persikkasose taikinan sekaan. Sitten kuivat aineet sekaisin keskenään ja mukaan taikinaan. Seos jääkaappiin noin kahdeksan tunnin ajaksi.

Sitten vain leipomaan:) Tässä kokeiluerässä oli liian vähän jauhoja, taikina oli jähmettymisen jälkeenkin hyvin tahmeaa ja leipomisvaiheessa sekaan meni vielä varmaan melkein tuplasti jauhoja (tattari) alkuperäiseen verrattuna.

Paistoin uunissa 200 asteessa kymmenisen minuuttia.

Lopputulos oli varsin hyvä, Leeville kelpasi mainiosti - etenkin taikina. Eivätkä valmiit tuotoksetkaan kengänpohjalta maistuneet ja pysyivät tosi hyvin kasassa muumimuottien mallin mukaisesti.

ps. Alkuviikosta tein kokeiluluontoisesti pari joulutorttua, että Leevi pääsisi muiden tavoin herkuttelemaan perhekahvilan pikkujouluissa. Voitaikina kaurajauhoista ei vaan suostu pysymään kasassa (siirappi olisi varmaan sinnekin oikea sidosaine..?), mutta tyytyväisenä leevi lusikoi nekin leipomukset. Saan Leevin kehuista ja tyytyväisyydestä näissä asioissa ihan parasta itsetunnon kohotusta, kun en todellakaan ole mikään keittiöihminen. Sitä löytää itsestään ihan uusia ominaisuuksia, kun on pakko.

Ilona - Putkitukseen

2009-12-16T10:35:00.004+02:00

Jep, Ilonan flunssa meni korviin. Käytiin oikein korvalääkärillä ja hetken asiaa punnittuaan tämä suositti putkitusta. Ruokatilannetta ei saada etenemään, jos koko ajan on ab-kuuri menossa. Ja kuten lääkäri totesi, flunssakausi on vasta aluillaan.. Tammikuun alussa on aika. Onneksi yksityispuolella ei tarvitse odotella turhaan.

Ilona - Ryömintää soijamaidon voimin ja huonoilla unilla

2009-12-13T20:37:00.002+02:00

Ilona lähti ryömimään samalla viikolla, kun täytti seitsemän kuukautta. Myös istuminen alkoi yhtäkkiä sujua melkoisen hyvin. Lisäksi neiti on ruvennut pälpättämään kovasti ja etenkin ryömimistä säestää koko ajan kiljunta ja hihkuminen. Maailman valloittamisen riemu on rajaton.

7kk-neuvolassa selvisi, että Iitu painaa jo kahdeksisen kiloa ja on siirtynyt pituuskasvussaan alimmalta käyrältä yhden pykälän ylemmäs. Hienosti kasvaa ja kehittyy kaikkinensa ja hyvä niin.

Hienosta perustilanteesta huolimatta sapuskoissa ei edelleenkään ole kehumista. Riisi ja vadelma testattiin, molemmista saatiin erittäin voimakas reaktio teelusikallisesta. Riisistä tuli päällimmäisenä tuskainen kutina ja iholle punoituksia, vadelmasta voimakkain oire oli närästys. Lisäksi selästä löytyi kumpaakin seuraavina aamuina pinkin värisiä läiskiä pienillä näpyillä höystettynä. Mahakipu seurasi myös näitä kokeiluja.

Tarkoituksena oli pitää viikon tauko tilanteen rauhoittelumielessä, mutta flunssan ansiosta paussi pitenee. Torstaina Ilona tuli räkäiseksi ja alkoi lämpöillä, eilen lauantaina alaikenestä poksahti ensimmäinen hammas. Viime yönä Ilona yski pariin kertaan todella haukkuvaa yskää ääni käheänä. Tänään päädyttiin lääkäriin, jossa todettiin kurkunpääntulehdus. Myös nielu punoitteli sekä molemmat korvat, mutta keuhkoissa ei ollut rohinoita; tämä varmaankin heti taudin alkaessa tehostetun Ventolinen ansiota. Neiti sai ekan spiransa ja kotiin varuiksi kortisonikuurin, joka käytetään, mikäli ensi yönä tulee samanlaisia kohtauksia. Nyt taitavat korvat kipuilla, kun Ilona on ollut niin surkeana koko illan. Kunpa vaan helpottaisi ennen kuin äityy tulehdukseksi.

Allergologin kanssa oli puhe rotaatiomallisesta ruoka-aineiden kokeilusta, eli uutta ainetta testataan vain kolme päivää nykyisen viikon sijaan ja mikäli oireita ei juurikaan tule, otetaan kyseinen aine seuraavalla viikolla käyttöön yhtenä päivänä. Toisin sanoen kokeillaan aine A ma-ti-ke ja pidetään to taukopäivä; sitten pe-la-su testataan aine B. Jos kumpainenkin menee läpi tästä kolmen päivän kokeilusta, niin seuraavan viikon keskiviikkona tarjoillaan aine A:ta ja sunnuntaina B:tä. Ja niin edelleen. Ihan hyvä systeemi joillekin allergikoille ja Ilonan kohdalla olen itsekin miettinyt tätä. Esimerkiksi tattari ja luumu olisivat voineet mennä tällä mallilla, mutta nyt ne menivät överiksi, eli päädyttiin liian koviin oireisiin jatkamalla kokeiluja suoraan niin pitkään.

Tämä rotaatiohomma muhii nyt mielessä vielä hetken. Tarkoituksena on kokeilla perinteiseen tapaan vielä parsakaali, poro ja aprikoosi. Jos niiden kanssa käy yhtä heikosti, kuin tähänastisten kokeilujen, niin sitten siirrytään tuolle rotaatiolinjalle. Mutta parannellaan nyt ensin rinsessainen kuntoon ja jatketaan sitten ruokien kanssa. Helpottavaa on, että pelkällä soijamaidolla pärjää periaatteessa vuoden ikään asti. Ei siis kiirettä sen suhteen.

Leevi - Edistystä

2009-12-13T19:01:00.003+02:00

Leevi on ollut hyvässä kunnossa kaikinpuolin. Tilanne on tasaantunut, vihdoin. Olin jopa niin luottavainen, että kokeilin riisin ja vadelman samalla kuin Ilonalle. Riisistä tuli maha heti kipeäksi, joten se pysyy yhä pois ruokalistalta. Mutta vadelma taitaa sopia! Ainoana ongelmana on hieman huono maistuvuus; vadelma kun on liian "kiipsakkaa". Pillimehuna menee kyllä mainiosti ja eiköhän tuota saa pikku hiljaa totutellen menemään muutenkin.

Myös pähkinällä tuli tehtyä pieni vahinkoaltistus, kun Leevi meni ja maistoi äidin sveitsinpähkinäsuklaata.. Onneksi jäi kiinni heti tekohetkellä ja suuhun ehti vain pieni murunen, zyrtecit perään samantien. Jännityksellä odoteltiin oireita, mutta mahakipua pahempaa ei tullut. Jostain syystä poika on nyt kiinnostunut muiden syömisistä poikkeuksellisen paljon. Nappasi yhtenä iltana myös ranskalaisen pellin reunalta ja juoksi saaliinsa kanssa pikavauhtia omaan sänkyyn. En tiedä olisiko maistellut, jos ei olisi jäänyt kiinni, nyt nakkasi ranskiksen menemään ihan suosiolla.

Miten kaksivuotiaalle pitäisi kertoa allergioista?!

Ilona - Pohdintoja

2009-12-03T13:18:00.002+02:00

Neiti nukkui viime yönä ekaan kertaa tattarioireiden jälkeen hyvin, söi vain kerran. Alkuviikko olikin huonompi kuin aikoihin, kaikkien oireiden puolesta. Jäikin tuohon edelliseen tekstiin mainitsematta ne tärkeimmät, eli oireiden vaikutus tytön olemukseen. Ilonasta aineen sopimattomuuden huomaa varmimmin levottomuudessa, äitiin takertumisessa eli "sylivauvailussa", nukahtamisen vaikeudesta sekä huonosta nukkumisesta. Itkut kesken unien ovat olleet viikon verran nyt jokapäiväisiä. Jännä huomata, kuinka oireet ikään kuin räjähtivät käsiin siinä vaiheessa, kun pahis oli poistettu ruokavaliosta.

Ilonan kanssa joutuu opettelemaan ihan uusia tapoja edetä, kun oireiden ilmestyminen kestää kauan ja näköjään myös niiden poistuminen on ihan oma ohjelmanumeronsa. Varmaan hyvä nyrkkisääntö on, että toipumistaukoa pidetään yhtä kauan, kuin kokeilua on jatkettu. Tällä menetelmällä päästäisiin lauantaina aloittamaan uusi kokeilu... Josko sen riisin sitten testaisi. Olisi meinaan aivan mahtava tuote.. Epätodennäköinen tosin, koska se oli itselläni niin pitkään imetysdieetissä.

Ilona oli muuten eilisen aamun ilman närästyslääkettä, kun ne olivat loppu. Illalla oli mahdottoman kipeä ja röyhtäili kovasti, ennen kuin sai ilta-annoksen. Eli ei ainakaan turhaan lääkitä, kun yhdenkin lääkkeen tauko tekee noin pahaa. Leevillä kävi ihan sama juttu.

Ilona - Taas rauhotellaan

2009-11-29T20:24:00.002+02:00

Hyvä uutinen: Yskä on loppunut.

Huono uutinen: Tattari ei sovi. Oireina nyt 6. päivänä ihottuma kasvoilla, myös iholla punoitteluja, ummetus pahentunut, pepussa näppyä, närästystä vaihtelevasti (samaan aikaan tattarin kanssa lisättiin myös närästyslääkkeen määrää, joten hurjan pahaksi tilanne ei ole äitynyt sillä saralla), räkäisyys kasvanut, kahtena iltana on lämpöillytkin..

Takaisin lähtöruutuun.

Ilona - Sama meininki jatkuu

2009-11-25T14:26:00.002+02:00

Ilonan yskä ei ole edelleenkään loppunut. Aloitimme hoitavan astmalääkkeen, kokeiluksi vain. Masentavaa. Näin se Leevilläkin lähti samassa iässä ja lääkitys vain jäi päällensä. Mistä ihmeestä meille näitä astmaatikkoja tippuu?!

Eilen aloitettiin uudestaan tattari, teelusikallisella. Oireena paukuttelu, röyhtäily sekä poskien rosoinen punoitus. Tänään sai ruokalusikallisen, eikä vielä ole tullut lisää oiretta. Tosin nenä vuotaa taas hieman ja räkäisyys vaikuttaisi olevan nousussa.

Tuntuu harmilliselta, kun ei päästä harjoittelemaan lusikoimista kunnolla. Se olisi ihan tärkeä juttu kohta seitsemänkuiselle. Syöttötuolilla ei ole vielä oikein käyttöä ollut. Vaikka voihan sitä lusikkaa onneksi nuoleskella ilman ruokaakin. Ei se neitiä itseään tunnu haittaavan.

Leevi - Lähes allergiavapaata tekstiä

2009-11-22T22:43:00.004+02:00

Aina vaan negatiivista. Oiretta ja itkua. Ja kiukuttelua. Voisi luulla, että meidän elämä on ihan kamalaa, ihan jotain muuta kuin normiperheessä. Mutta ihan normaalia, ihanaakin arkea meillä eletään. Ja outoa, jopa tyhjää olisi, jos siitä puuttuisivat allergiat ja kaikki niihin liittyvä. Kun lukee noita vanhoja tekstejä, tulee tunne, että täytyy oikein erikseen mainita tänne, kuinka mahtava pieni herra meillä asuu. Ihan tavallinen lapsi se on, vaikka sattuukin olemaan vähän yliherkkä.

Nyt 2,5-vuotias Leevi on melkoisen energinen mies. Sen olen varmaan ennenkin maininnut. Mutta en sitä, että Leevi rakastaa koneita, rakentamista ja Late Lammasta. Viime aikoina pojasta on puhjennut ihan tosiaan poika, joka ei äidin ehdottelusta huolimatta valitse lelukuvastosta nukkeja, vaan lentokoneita, helikoptereita ja kaikkea muuta, mihin liittyvä maailma on äidille entuudestaan outo. Ihan hyvin on silti pärjätty, vaikka äidiltä on aika usein vähintäänkin oikeat termit hukassa. Eniten käytössä oleva lelu on tällä hetkellä roska-auto, jonka mummo löysi kirpputorilta. Me luvattiin se Leeville hätäratkaisuna, kun possurokotuksen jälkeen piti saada poika laittamaan happimittari sormenpäähän. Ja harvoin on mikään lelu niin suurella kärsimyksellä ansaittu, kuin Roska-auto.

On aivan mahtava katsoa, kun lapsen mielikuvitus alkaa herätä. Ja Leevin kohdalla se on nyt kesän ja syksyn aikana mennyt ihan uudelle tasolle. Leikeissä on paljonkin matkittua ja ihan oikeaa elämää. Kun uutisissa oli kuvaa tulipalosta, Leevi leikki pari päivää tulipalon, tulikeijun, sammuttamista roska-auton lavalta. Ja nykysin poika keittää itselleen aamukahvit omalla hellalla ja nautiskelee kahvikupposen aamuohjelmia katsoessa. Ja ihan paras on lumiukko, joka tehtiin pihalle syksyn ensimmäisestä lumesta. Kun lumi suli, hävisi tietenkin lumiukkokin kaulaliinaa lukuun ottamatta. Tästä on tullut meille ihan oma unisatu - Lumiukko on lähtenyt seikkailulle. Ja ihanaa on huomata, kuinka suurella voimalla sadun maailma tätä nykyä uppoaa Leeviin. Odotan jo innolla sitä, kun päästään lukemaan yhdessä Eemeliä tai Ronja Ryövärintytärtä, muumia tai vaikka pikku vamppyyriä, seikkailujen saarta tai Pekka Töpöhäntää.

Miten hurjasti lapsuutta tuolla pojalla onkaan edessä ja mitä mahtavia juttuja siihen voi mahtua. Ihan uusia ulottuvuuksia, kun taaperosta tulee iso poika (jota nimitystä en oikeastaan tykkää ollenkaan käyttää, koska uskon, että lapsen kuin lapsen on tätä nykyä aika usein saatava kuulla olevansa vielä pieni - ärsyttää, jos iso poika on yhtä kuin vähemmän aikuisten huomion tarpeessa. Siksi mainitsen aika usein Leeville, kun häntä kehutaan isoksi, että "niin iso ja niin pieni, osaa jo vaikka mitä, mutta on silti äidin pieni poika". Varsinkin pikkusiskon jälkeen tämä on tärkeä huomio Leeville, joka haluaa joka päivä jossain vaiheessa olla "äidin pieni vauva"). Koitan muistaa palata tähän, kun allergia-ahdistus kasvaa taas suureksi ja vie kaiken blogitilan. Tulipa itsellekin hyvä mieli, kun kirjasi joskus ylös jotain ihan muuta.

Välihuomautus

2009-11-17T22:59:00.002+02:00

Sain vihdoin laskurin toimintaan ja olen iloisesti yllättynyt; täällähän käy muutkin kun minä itse ja ainoa lukijaksi ilmoittautunut. Kiva! Olisi mukava toisinaan nähdä jotain puumerkkiä, kuka täällä käy kurkkimassa. Vaikka muuta kautta olenkin kommentteja silloin tällöin saanut. Tosi mielellään ottaisin myös ideoita vastaan tähän soutamiseen ja huopaamiseen.. Epäilen, että täällä käy ainakin joku vastaavien asioiden kanssa painiva;)Nöyrä kiitos kaikille, jotka tänne ovat eksyneet ja saavat tuntemaan, etten ihan yksikseni höpise.

Pientä räkätautia sitä suurempaa odotellessa

2009-11-17T22:08:00.004+02:00

Ilona piti käyttää tänään kaikesta kammoilusta huolimatta lääkärissä, kun on yskinyt niin kovasti viime päivinä ja öinä. Olin kahden vaiheilla, onko oire astmailua vai refluksin aiheuttamaa, todella kuivaa köhinää joka tapauksessa. Suurimman räkäisyyden on viikko sitten aloitettu nenäsuihke onneksi vienyt. Saimme kuin lottovoittona päivän ensimmäisen ajan ja vieläpä allergialääkärille (ei omalle, mutta kuitenkin). Keuhkoissa ei onneksi rohissut, korvatkin tosi siistit, mutta kurkku voimakkaan punainen. Eli neidolla on tällä erää jonkinlainen nielutulehdus. Saatiinpa selitys viime päivien kiukkuiluille ja nukahtamisvaikeuksille.

Täytyy kysyä omalta lääkäriltä, voiko refluksi tehdä nielun noin pahan näköiseksi, koska närästysoiretta on ollut enemmän kuin aikoihin. Bataatti osoittautui kahdessa päivässä erittäin sopimattomaksi (=mahakipu, levottomuus, näppylät, naaman punoitus, kova nieleskely, hikkaaminen, röyhtäily, pulauttelu). Eilen aamulla kokeilin tattaria, vähän hätiköiden flunssanpoikasen suhteen.. teelusikallinen sai aikaan kakomista, hikottelua ja tunnin verran yskähtelyä. Nyt tuo yskäpuoli voitaneen pistää kipeän kurkun piikkiin, joten kokeilemme tattaria uudestaan, kun pöpö menee kunnolla ohi.

Tämä on aina se puuduttava osuus, kun joutuu malttamaan mielen kokeiluissa. Ilonan ruokalista on tällä hetkellä sen pituinen, että olisi kiva päästä etenemään. Mutta. Maltamme.

Leevillä on myös nokka vuotanut lievästi ja muutakin ylimääräistä harmia riittänyt. Pojalle aloitettiin viikko sitten allergialääkärin määräämänä Singulair tehosteeksi astman hoitoon, jotta saataisiin tilanne tasaantumaan. Yskä kun teki taas paluuta rokotuksen jälkeen. Ihan putkeen tämä lisäys ei mennyt, vaikka lääke oli entuudestaan tuttu (käytössä 2008 syksyyn asti). Singulair tuntui tekevän pienen todella ahdistuneeksi ja levottomaksi. Raivokohtauksia, öisin painajaisia, todella vaikea nukahtaa unille ja huomasin myös sydämen hakkaavan tosi kovasti yhtenä iltana. Nämä ja muun muassa itsemurhat mainitaan pakkauselosteessa sivuvaikutuksina, joten voin vaan kuvitella, miten kamala olo Leeville tuli. Lisäksi voimakkaita röyhtäyksiä ja vatsa löysällä.

Jätin singulairin pois lauantaina viikon käytön jälkeen ja nyt poika alkaa olla oma itsensä. Kysyin mieheltäkin yksi päivä, mikä tuota vaivaa, kun on ollut niin kiltti.. Olisipa tosiaan kiva nähdä, kuinka paljon levollisempi lapsi meillä olisi ilman tätä mahdotonta lääkekuormaa. Mutta tällä hetkellä uskon, että kaikki lääkkeet menevät tarpeeseen. Avaavaa astmalääkettä (=yliaktiivisuutta lietsovaa) on singulairin jälkeen mennyt enemmän, kunnes saamme jotakin tilalle.

Viime viikon aikana huomasin Leevillä myös lieviä astmakohtauksia, tai niin luulisin. Varsinkin riehumisten jälkeen oli todella hengästynyt, joskus hengitteli hetken tiheästi (ensin luulin pelleilyksi, mutta teki sitä päivittäin). Saman teki rokotuksen jälkeen ja luulimme silloinkin vaan hassuttelevan, en tiedä sitten. Hengitys ei ole korvin kuunnellen rohissut, mutta satunnaisesti on hieman työlään kuuloista. Ja yskää on yhä jonkin verran, etenkin itkujen jälkeen. Kävi myös mielessä, ettei vain olisi rokotuksen peruja, ainakin osittain, nämä oireet..?

No, nyt alkaa rokotus toivottavasti olla voimassa ja me voimme höllätä tätä eristäytymistä. Jospa tässä nyt otetaan se asenne, että taudin torjumiseksi on tehty meidän perheessä kaikki mahdollinen ja loppu on sitten tuuripeliä ja niitä todennäköisyyksiä (= mahdollisesta influenssasta selvinnee jotenkuten kaksi perustervettä aikuista ja yksi toistaiseksi virallisen määritelmän mukaan perusterve vauva). Toki jatkossakin vältetään suurempia ihmismassoja ja muuta vastaavaa tavallista tarkemmin, kunnes epidemia rauhoittuu. Eikä tavata kipeitä kavereita senkään vertaa, mitä yleensä. Itsellä on nyt jo kurkku kipeä, että se siitä eristyksen toimivuudesta..

Hysteerinen äiti

2009-11-14T09:50:00.002+02:00

Sikainfluenssasta. Taas. Nyt ahdistaa niin mahdottomasti, että pakko kirjoittaa se jonnekin.. Mies kun kohta jo passittaa mut suljetulle osastolle. Tässä on ihan mielenkiintoinen psykologinenkin koe meneillään; kuinka kauan pää kestää tätä eristäytymistä ja ihmisten suhtautumista siihen.

Me ei olla tavattu tällä viikolla sisätiloissa muita, kun mun lomalla olevia vanhempia. Itse en ole edes kaupassa käynyt, mies hoitaa sen ja käy tietenkin töissä. Perhekahvila on suljettu, kukaan ei ole sitä tällä hetkellä innostunut avaamaan. Epidemia on nyt ilmeisesti lähellä huippuaan.. sen huomaa jo kavereiden facebookpäivityksistä. Kipeitä on paljon.

Onko tämä jo ihan sairasta? Sairastumisen pelko. Eilen uutisoitiin 2-vuotiaan rokotetun riskiryhmäläisen kuolleen. Yksittäinen tapaus vain, mutta vähän liian helppoa kuvitella tuo lapsi.. ehkä astmaatikko. Leevin keuhkot kuvattiin vauvana keuhkokuumeen pelossa ja tuota kokemusta en haluasi uudelleen elää. Astmaatikon äiti tietää, miten pienestä se on kiinni, kun minikokoiset röörit alkavat mennä tukkoon. Ja hengitysvaikeuksinen lapsi on pelottava näky. Jos sen voi välttää jotenkin, niin olen valmis tinkimään paljosta sen vuoksi.

Toisaalta mietin, että tämä piileskely on varmaan täysin turhaa. Jos tauti tulee, se tulee. Ehkä miehen töistä tai kaupasta. Tai pakolliselta lääkärikäynniltä. Mutta silti en osaa ajatella, että tämä pöpöpakoilu olisi täysin merkityksetöntä. Ainakin omaa mielenrauhaa se parantaa, edes vähän.

Tuskinpa tauti huipussaan montaa viikkoa on ja sen jälkeen mm. hoidon saamisen tilanne helpottuu. Tällä hetkellä tuntuisi erittäin vastenmieliseltä lähteä lääkäriin selvittelemään, podetaanko meillä sitä vai tätä, kun sieltä tuon taudin viimeistään saisi mukaan. Ja uutisoinnit kiirettömien toimenpiteiden siirtämisestä, isien synnytysosastoilla vierailukielloista ynnä muista kertovat, että tilanne on oikeasti paha. Ihan varmuudella tästä kärsii myös hoidon laatu, kun kiire on kova ja sijaisia ei saa. Tästä kärsivät toissijaisesti monet potilaat, jotka muuten hoidettaisiin kuten yleensä.

Ei tämä pelkästään pahaksi ole meidän perheelle. Tulee mietittyä enemmän sitä, kuinka onnellinen voi olla kaikesta mitä omaa. Ja miten hurjan kipeä ajatus on, että menettäisi jonkun läheltä. Sitä kautta tulee nautittua pienistä jutuista enemmän. Ja ehtii pysähtyä lasten kanssa omaan arkeen, leikkiin, nukkumiseen, perusjuttuihin. Miksi edes pitäisi lähteä minnekään, kun meillä on tässä jo kaikki?

Ilona - Bataattia maistellen

2009-11-12T14:37:00.003+02:00

Ilonan tilanne on ollut ihan perushyvä viime aikoina. Oireilut ovat lieviä, tyttö nukkuu pääsääntöisesti hyvin (joskus jopa yön yli syömättä) ja päivät kuluvat uuden oppimisessa. Äidin hymytyttö:) Neiti alkoi liikkua pyörähdellen pari viikkoa sitten ja nuohoaa nyt jokaisen nurkan. Viilipytyn hermo menee silloin, kun jää jumiin. Muuten jaksaa kyllä touhuta, syödä leluja ja ihmetellä Leevin menoa.

Puolivuotisneuvolassa saatiin todeta, että painoa on tullut hienosti (+15 käyrällä) ja pituus on jämähtänyt siihen alimmalle käyrälle, kuitenkin kauniisti nousee viivaa pitkin. Eli ei tarvitse siitäkään enää murehtia.

Kiinteiden kanssa on päästy alkuun. Luumu kosahti viidentenä päivänä, tosin sitä ennenkin oli jo levottomuuden merkkejä ilmassa. Viiden päivän jälkeen ei jäänyt enää epäselvyyttä, kun maha oli näpyillä ja öisin itkusteltiin. Ja sitä luumukaan ei tehnyt, mitä tilattiin, eli maha saisi toimia hieman vilkkaammin. Nyt neiti panttaa kaksi-kolme päivää ja sitten ährää ihan kivuliaana. Kyllä tuo kuitenkin ripulin voittaa.

No, luumun jälkeen meni viikon verran toipuessa ja sitten tuli vielä tuo kananmunatesti ja flunssanpoikanen, joka tosin on ollut lievänä jo pari viikkoa. Sunnuntaina olin ihan varma, että nyt se on korvissa, kun neiti haroi päätänsä ja parahteli itkemään. Maanantaina allergialääkäri totesi korvien olevan ihan priimat, mutta nenässä oli niin paljon räkää, että korvat kärsinevät jonkinlaisesta alipainetilanteesta. Saatiin neidille nenäsuihke asian korjaamiseksi.

Sitten se ikävin asia: yöyskä. Ikäväksi sen tekee astmahuoli, joka sai käynnillä sen verran varmistusta, että lääkäri määräsi Ilonalle kahdeksi viikoksi Ventolinen. Keuhkoissa oli myös aavistus rohinaa, mutta ei mitenkään huolestuttavasti. Saapi nähdä nyt - ainakin yskintä loppui kuin seinään ventsikan myötä. Yskän tilalle saatiin yliaktiivisuus, joka ilmenee unien vähentymisenä ja nukahtamisvaikeutena. Nyt meillä on kaksi huumattua duracelpupua tässä talossa.. Jospa tuo tasaantuisi kuitenkin alun jälkeen.

Tänään aloitettiin sosemaistiaiset uudelleen bataatilla ja suu ammollaan Ilona sitä maiskutteli. Olisi tosi hienoa, jos se saataisiin sopimaan. Mutta suurin toive Ilonan kanssa on nyt terveenä pysyminen ja josko siihen auttaisi edes vähän se, että d-vitamiinikin löytyi lopulta.

Erilaiset lapset, erilaiset valinnat

2009-11-11T22:14:00.002+02:00

Leevi sai rokotuksen viikko sitten. Itselläni oli tajun lähteminen lähellä, niin hurjasti jännitti pienen puolesta. Kävin hoitajan kanssa läpi suunnitelman anafylaksian varalta ja sitten se oli menoa. Jäimme tarkkailuun ensiapuun ja juuri kun olin huokaisemassa helpotuksesta, huomasin hihaa nostaessa, että Leevin käteen, rokotuskohdan alle, oli alkanut ilmestyä pientä syheröistä näppyä. Lääkäri kutsuttiin paikalle ja hän teki nopean päätöksen kortisonipiikistä. Pistoksen jälkeen jalkaankin alkoi tulla näppylää, mutta siihen se onneksi jäi. Varmasti oli hyvä, että annoimme ennen rokotusta ylimääräiset zyrtecit ja näin tehtiin vielä muutamana seuraavana päivänä.

Alkureagoinnin jälkeen Leevi pääsi aika vähällä rokotuksen sivuvaikutuksista, ainakin toistaiseksi. Kuumetta oli hieman seuraavana yönä, mutta sen jälkeen vain epämääräistä ja suht lievää kipuilua (kiukuttelusta päätellen). Rokotusjälki on yhä turvoksissa ja arka, nyt myös imusolmukkeet kaulalla turvonneet sekä maha vähän kipeä. Jos muuta ei tule, kuten nyt voisi jo varovasti toivoa, ovat haitat taatusti lievemmät kuin edut. Leevin kohdalla kauhukuva astmakeuhkojen ja sikataudin yhdistämisestä vei voiton rokotuspelosta; loppujen lopuksi valinta oli helppo.

Ilona sitten. Neiti oli kysymysmerkki tähän päivään asti. Oikeastaan vielä aamulla olin sitä mieltä, että Ilona saa piikkinsä tänään. Kananmunasta tehtiin prick, joka oli negatiivinen (kuten myös muut testatut aineet - enpä siis kovin varmaksi luottaisi..). Tuplavarmistuksena tein ihosivelytestin (kananmunaa ohimolle ja huuleen) eilen, eikä välittömiä reaktioita tullut. Illalla oli kuitenkin itkuinen ja aamulla hengitys rohisi aiempaa enemmän sekä posket olivat aivan punaiset. Näiden pohjalta epäily allergisesta reaktiosta rokotustilanteessa alkoi uudestaan herätä.. Lisäksi aloin pohtia, kuinka paljon hallaa piikitys voisi tehdä valmiiksi huonokuntoiselle suolistolle sekä kiinteiden etsimiselle.

Toisekseen, vilkas mielikuvitus teki tepposet ja aloin muodostaa kauhuskenaarioita rokotuksen vaikutuksista pienen pieniin vauvan aivoihin (hömppää ja liioittelua, niin varmaan, mutta minkäs sitä päällensä tekee). Olen ehkä myös liian tietoinen siitä, kuinka merkityksellinen tulevan kannalta ensimmäinen elinvuosi kaikkinensa on ihmiselämässä. Sen kulkua ei ihan kevyin perustein lähde kemikaaleilla sotkemaan.

Kolmanneksi; en voi käsittää, kuinka rokotevaste yhtäkkiä 6kk:n ikäisellä muodostuisi varmuudella, kun kerran paria viikkoa aiemmin näin ei tapahdu. Toisin sanoen epäröintiä aiheutti myös se, onko riskialttiin rokotuksen hyöty sikatautia vastaan edes saatavissa Ilonan ikäiselle.

Nyt mieli on huojentunut. Ilonan lääkäri oli lämpimästi valintani kannalla. Linjana nyt se, että vältetään tautia viimeiseen asti ja jos se ei onnistu, aloitetaan tamiflu ja ventolinen tehostus välittömästi. Ja sitten luotetaan siihen todennäköisyyteen, että tauti ei ole toistaiseksi osoittautunut kamalan pahaksi vauvojen kohdalla.

Mustavalkoistako tämä elämä, ei todellakaan. Helpommalla varmaan pääsisi, jos ei kaikkea miettisi ihan näin pitkälle. Mutta nyt on mietitty ja löydetty vankat perusteet kumpaisellekin valinnalle. Seuraavaksi siirrytään toivomaan, että on arvottu oikein.

Äidin pelkoja

2009-10-27T20:28:00.000+02:00

Nyt se sitten tulee, sikainfluenssa. Näin voi ainakin viime viikkojen uutisista ja järkyttävästä vouhotuksesta päätellä. Ollaan lasten kanssa aika pattitilanteessa; otetaanko rokotus sivuvaikutuksineen vai tauti kaikkine mahdollisine komplikaatioineen. Leevi on riskiryhmää astman vuoksi ja sattuipa sopivasti, että juuri nyt astma on pitkästä aikaa huonolla tolalla. Kuurista huolimatta yskä jatkuu ja pahenee heti, kun lasketaan lääkitystä, tänään taas huonompi päivä. Toisaalta perusinfluenssarokote Leevin ekana talvena (kuuden kuukauden iässä) sai koko pakan aivan sekaisin ja laukaisi (?) astman. Viime talvena ei rokotettu ja sairastelu oli huomattavasti lievempää. Ilona sitten taas: Kuinka ihmeessä uskaltaisin rokottaa epämääräisiä huhuja aiheuttavalla mitäliesisältävällä rokotuksella vauvan, jonka aivot ja kaikki muu tärkeä kehittyvät nyt hurjaa vauhtia? Tai toiselta kantilta, miten Ilona kestäisi kovan kuumeen ja muun siihen liittyvän?

Rokotus on saanut aikaan mahdottoman kovaa keskustelua puolesta ja vastaan. Ja tätä virallista ja epävirallisempaa tietoa olen äitinä imenyt itseeni, hullun lailla. Ihan kuin jostain tippuisi vastaus siihen, miten juuri meidän pitäisi tehdä. Leevi saisi rokotteen jo ensi viikolla astmansa vuoksi, Ilona olisi vuorossa parin viikon päästä. En ole koskaan ollut näin epävarma mistään. Kuinka voisin valita, kun hyvää vaihtoehtoa ei olekaan?

Loppujen lopuksi en luota tässä muihin, kuin lasten omaan lääkäriin ja ehkä loppupeleissä ihan meidän perheen omaan järkeen ja tilannearvioon. Juuri nyt kaikki tuntuu aivan sattumanvaraiselta. Maallikolle nämä riski-ja hyötysuhteet ovat hepreaa ja toisaalta aika merkityksettömiä, kun meille voi käydä juuri päinvastoin kuin muille. Kukaan ei voi sanoa, mitä tauti tai rokote tekee yksittäisten ihmisten kohdalla. Ajatella, jos rokottaisin lapset sikatautia vastaan ja jättäisin tavalliset influenssapiikit väliin, jonka seurauksena he saisivat kausi-influenssan ja keuhkokuumeen.. Tai jos en rokottaisi kumpaankaan ja tauti tulisi vakavimmassa muodossaan juuri meille. Toisaalta jos rokottaisin ja sieltä pamahtaisi ne kaikkein pahimmat vaikutukset allergisena reaktiona tai jonain muuna. Ja siitä huolimatta suoja pettäisi ja saatasiin itse tauti kaupanpäälle.

Mamma- ja muilla keskustelupalstoilla pyöriessä tulee luettua monenlaista syyllistämistä: Kuinka uskaltaa riskeerata oman lapsensa terveyden jättämällä rokottamatta? Toinen puoli kysyy, kuka uskaltaa ottaa sen riskin, että lapsen elämä menee pilalle huonosti tutkitun rokotteen takia? En ole vielä päättänyt, kumpaan lahkoon kuuluisin. Ehkä aavistuksen enemmän jälkimmäiseen.

Tätähän se vastuu on. Yleensä valinnat ovat tuhannesti helpompia kuin nyt käsillä oleva. Mutta, kuten eräs äiti tänään perhekahvilassa totesi: Entäs, jos jäädäänkin huomenna auton alle? Siinäpä se, ei voi tietää.

Leevi - Kuntoon doupattu

2009-10-25T21:11:00.001+02:00

Leevin allergiatilassa on tapahtunut pieni muutos parempaan. Joku siellä ruokalistassa ilmeisesti mättää, mutta ei ihan kamalan pahasti, kun zyrtec vie oireilun pois. Nyt jatketaan eloa zyrtecillä aamuin illoin höystettynä. Samoin närästyslääke menee kaksi kertaa vuorokaudessa toistaiseksi.
Josko tästä päästäisiin taas jossain vaiheessa maistelemaan ihan uusiakin aineita. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole sen suhteen kiire, koska nykyiselläänkin ukko kasvaa ihan hyvin ja saa kaiken tarvitsemansa.

Astma on muistuttanut olemassa olostaan hyvinkin voimakkaasti viime viikkoina. Leevi sai kuun alussa flunssan, joka johti kovaan yskään. Astmalääkkeitä on sumuteltu täydellä teholla viimeiset pari-kolme viikkoa. Lopulta käytiin lääkärissäkin, jossa tuomioksi saatiin keuhkoputkentulehdus. Yritettiin sinnitellä vielä hetki ilman antibioottia, mutta ei vaan rohinat helpottaneet tai yskä lieventynyt. Viime viikolla meni siis ensimmäinen kuuri sitten putkituksen. Nyt vihdoin vaikuttaa, että yskä alkaa helpottaa ja lääkitystä saadaan vähän löysättyä.

Leevin iho on ollut kuivahko viime aikoina ja kovasti on rasvaakin kulunut. Reidessä on ollut jo pari viikkoa pienet punaiset läiskät, joihin oli tänään ilmestynyt kellertäviä rakkuloita -Uusin tulokas lienee märkärupi.. Huomenna ei mennäkään kerhoilemaan, vaan terveyskeskukseen esittelemään ihottumaa. Toivon, että kyseessä olisi sittenkin vain joku harmittomampi ja vähemmän leviävä tulehdus.

Leevi on muuttanut meidän makkariin ja alkanut nukkua yönsä hyvin. Pojalle tehtiin oma "pupunpesä" meidän sängyn viereen, kyhättiin patjasta ihan oma osasto. Leevi on pitkään kieltäytynyt tulemasta meidän viereen (liekö Ilonalla tekemistä asian kanssa), mutta nyt mieli on vihdoin muuttunut. Isänsä on tästä aika kiitollinen, kun ei tarvitse joka yö ravata Leevin huoneessa ja torkahdella nojatuoliin tai Leevin lammassänkyyn.

Ilona - Korvikevauva

2009-10-21T22:39:00.000+03:00

Soija sitten yllätti ja sopi! Nyt reilu viikko aloituksesta Ilonan iholta on hävinneet lähes kaikki näpyt, närästystä on kohtalaisesti ja maha hieman kipuilee. Eli oikeastaan tilanne on parempi kuin aikoihin.

Imetyksen lopetin tänään. Lähipäivinä olen enää imettänyt vain öisin ja nyt lopetin jahkailun, eli (jotta en voisi muuttaa mieltäni) purin dieetin. Ei ole enää takaisin kääntymistä, kun tuli herkuteltua oikein urakalla. Ja nyt on jokseenkin pahaa krapulaa vastaava morkkis; ihan tosi syyllinen huonoäitiolo. Toivottavasti tämä koituu Ilonan parhaaksi, eikä päin vastoin. Nyt loppui vasta-aineidenkin kulkeminen neitiin tätä reittiä. Toivon mahdottoman kovasti, että tiedossa ei ole samanlaista sairastelukierrettä astman puhkeamisineen, kuin Leevillä aikanaan. No, nyt ollaan siinä, mihin on pitkään pyritty. Miksi se vaan tuntuu niin surulliselta?

Ilona - Kokeilu numero tuhat, soija, 2. päivä

2009-10-14T20:49:00.000+03:00

Nutrilon soijaan siis päädyttiin omalla lääkärillä käynnin jälkeen. Toiveet eivät ole järin suuret, mutta onhan tämäkin joskus kokeiltava. Imetyksen pitkittäminen ei toimi, ei niin millään. Ilonan koko kroppa on täynnä pikkuruista näppylää ja vatsa meni antibiootin tai sitten vaan tissimaidon johdosta taas limaripulille. Toisekseen paino ei ollut viikossa noussut yhtään, joten eipä taida nykyinen ravinto edes riittää tuohon kasvupuoleen. Jos tämä vielä kosahtaa, niin sitten kokeiltaneen vielä yksi apteekin maito, jonka jälkeen harkitaan jo yksilöllisesti valmistettua koostemaitoa. Ilmeisesti pk-seudulta saattaisi löytyä ravitsemusterapeutti, joka olisi valmis laskemaan koostumuksen sopivaksi. Tästä en vielä kamalasti enempää tiedä, mutta onneksi tuokin takaovi on olemassa.

Soija aloitettiin eilen määrin 10ml-30ml-30ml. Tuloksena jokseenkin punalaikukas, tulipalossa pyörähtäneen näköinen neiti. Kasvot olivat ihan yhtä rosoisen punakat, kuin Leevillä vauva-ajan maitoaltistuksen jälkeen, tarkastin kuvamateriaalista.. Muualla iholla ei tapahtunut muutosta. Kasvot näyttivät tuplasti hurjemmilta, koska niillä oli jo valmiiksi syheröistä näppyä, joka nyt vaan korostui. Enivei, Ilona oli eilen muutoin oikein hyväntuulinen ja yökin meni tavallista paremmin. Närästystä ei tullut, eikä mahakipua. Tänään siis jatkettiin määrin 60ml-60ml-60ml. Kasvot eivät punoittaneet päivällä juuri yhtään, mutta illaksi saatiin taas hurjannäköinen punanaama aikaan. Punoitusta oli poskien lisäksi ryppäissä suun ympärillä ja vähän luomillakin. Närästys on myös tehnyt tuloaan, suht lievänä kuitenkin. Ja hieman masua vääntää. Äsken oli aika levoton yöunille nukahtaessaan.

Voi että, kun tämä nyt vaan olisi totuttelua. Ilona juo soijaa todella mielellään, selvästi tykkää mausta ja oikein ummistaa silmät juodessaan. Tällainen perushyvänolontunne on tosi ihana äidin nähdä, kun Neocatetappelut on tuoreessa muistissa.

Ilona - Kierteessä

2009-10-08T22:03:00.000+03:00

Ei ollut sairaalakeikasta apua, päin vastoin.
Päästiin osastolle viime perjantaina lähetteellä. Vaikka akuutein syy olikin veri ulosteessa, tein heti selväksi, että tulimme etsimään korviketta imetyksen tilalle. Aivan kuten olin ounastellut, sairaalalääkärit halusivat omin silmin nähdä, ettei Neocate sovi. Koska "sille vain yksi kymmenestätuhannesta on allerginen". Suostuin kokeiluun, koska edellisestä kerrasta oli jo aikaa - Ilona oli nyt isompi ja lääkityksetkin päällänsä.

Neocaten sisäänajo alkoi lauantaina. Ideana oli sunnuntaina olla jo kokonaan korvikkeella. Olin tosi skeptinen suunnitelman suhteen ja päätin lypsää, jotta maidontulo ei pääsisi hiipumaan. Neocatea saatiin menemään ekana päivänä kolmisen desiä, toisena vajaa neljä. Oireilu oli äidin silmiin voimakasta: Närästystä (hikkaa, röyhtyjä, joiden yhteydessä kitinää/itkua sekä nieleskelyä, pulautuksia, voimakasta syömisestä kieltäytymistä), iho-oireilua (selkä helahti punaisille läiskille toisen päivän iltana, kasvoille ilmestyi uusia näppyjä, korvien takana olevat näpyt alkoivat punoittaa), hengitystieoireilua (limaisuutta). Tämä viimeksi mainittu johti kotiinlähtöpäivänä todettuun korvatulehdukseen ja antibioottikuuriin. Oireet siis kaikkinensa selvät. Etenkin tuo syömisestä kieltäytyminen oli omasta mielestäni hälyyttävä oire, koska Ilona on aina ennen juonut kaikkea mielellään. Nytkin joi alkuun ihan ok, mutta sitten alkoi vastaan pyristely ja itkeminen. Hoitajien mielestä tämä johtui neocaten pahasta mausta, mutta tälle selitykselle ei mielestäni ollut mitään pohjaa, koska alkuun kyseinen litku vielä upposi. Toisena ja kolmantena päivänä Ilona joi lähinnä vain rintamaitoon sekoitettua nc:tä, joten määrää ei todellakaan saatu nostettua - hyvä niin.

Maanantaina, kolmantena päivänä, olin jo täysin kypsä ja sanoin suorat sanat lääkärille. Eikö tämä rääkkääminen jo riitä? Tässä ei altisteta Kelaa varten, vaan kokeillaan löytää maito, jota Ilona voisi oikeasti juoda. Eihän tyttöä voi siirtää maidolle, joka saa aikaan itkureaktion jo pullon lähestyessä kasvoja!

Tämä uusi lääkäri tiedusteli meitä koko viikonlopun valvoneelta lääkäriltä, olisiko maidolle jotakin vaihtoehtoa. Vastaus oli, että oireet eivät riitä, voin valita jatkavani joko neocatea tai imetystä. Iltapäivällä todettiin sitten korvatulehdus (tämän päättelin jo edellisenä iltana olevan tulossa), jonka jälkeen päivystävä lääkäri kyseli, mitä maitoa altistetaan ja suositteli keskeyttämään altistuksen ab-kuurin ajaksi. Hän siis myönsi, että korvatulehdus saattoi olla maidon aiheuttama. Itse olen siitä lähes varma, sillä sama seurasi kuukauden takaista tuttelialtistusta. Kotiin lähdettiin siis täysin miinuksella olevasta tilanteesta: Neocate kokeiltiin, vaikka oma lääkäri oli kirjoittanut jo lähetteeseen, ettei se sovi. Kiitos korvatulehduksen, maha saadaan taas paljon heikompaan tilaan iskemällä tyttöön jo elämän toinen antibiootti.

Huomenna lääkäri soittaa jatkoista ja olen tässä tsempannut itseäni pitämään perinpohjaiseen selvityksen Ilonan oireilukaavasta ja tämän viikon aikana tekemistäni havainnoista. Saa nähdä, mitä seuraavaksi. Hätäaika on jo varattu omalle lääkärille ensi viikolle. Sieltä saadaan ainakin apuja, sillä hän uskoi heti sanaani ja otti neocaten oireet todesta. Jatkan toisena päivänä tätä tarinaa, nyt tämä pää tarvitsee unta.

Ilona - Osastojaksolle?

2009-10-01T20:52:00.000+03:00

Nyt ollaan pahemmassa pisteessä kun ikinä. Zyrtec oli hyvä suunnitelma, mutta ei valitettavasti toiminut; Ilona sai sivuoireena mahdottoman väsymys-apatian, aivan kuin olisin huumannut lapsiparan. Lähdettiin kokeilemaan Nutramigen pelkän närästyslääkkeen suojissa, mutta maha ei kestänyt. Eilen limaisen ripulin joukosta löytyi verta. Silloin pääsi myös äidiltä itku. Olimme onneksi jo muutenkin vatsakivun vuoksi aloittamassa uutta lääkettä, lomudal gi-nimistä antihistamiinia suoliston kohentamiseksi, ja nyt se vasta tulikin tarpeeseen.

Johtuuko sitten imetysdieetin puutteista vai jommasta kummasta lääkkeestä, mutta nyt Ilonan iho on mennyt aika huonoksi. Tyttö yrittää raapia itseään koko ajan ja äsken nukahti yöunille kipeästi inisten. Sydän meinaa pakahtua, kun ei voi auttaa mitenkään. Ja sitten pieni jaksaa vielä hymyillä ja nauraa, kaikista kivuista huolimatta.

Laitoin allergologille viestiä eilen, että olemme valmiit vaikka osastolle, kunhan vain tämä tilanne saadaan jotenkin aukeamaan. Ja niin sitten ihana lääkäri (jonka pinna on ilmeisen pitkä, kun on jaksanut jo useamman viikon jatkuvaa sähköpostihäirintää Ilonan ja Leevinkin asioissa) lupasi kirjoittaa huomenna päivystyslähetteen sairaalaan osastojaksoa suosittaen. Nyt vaan pelottaa, jos ne sairaalasta käännyttävätkin meidät kotiin. Aina on jotenkin valppaana siihen suuntaan, että eivät ne kuitenkaan usko. Tosin, jos näin käy, niin nostan kyllä metelin. Tätä asiaa ei voi enää pitkittää.

Sotasuunnitelmat

2009-09-24T17:33:00.000+03:00

Allergialääkäri soitteli ja nyt on jatkosuunnitelma molemmille. Ilonan kanssa ehdittiin Profylacin jälkeen maistella tilkka Altheraa, mutta vatsan tilanne on jo niin huono, että juuri nyt ei todellakaan voi kuin pysäyttää hetkeksi. Profylac pisti kaiken sekaisin ja Altheran kohdalla tuntui ihon punoittelu lisääntyvän jo pienestä määrästä. Nyt vaan tyttö zyrtecille (äsken meni ekat tipat) ja parin päivän tasaantumisen jälkeen aloitetaan Nutramigen. Ja sitten vaan toivotaan, että ei tule oireita, kun on zyrtec-suoja. Jos tulee, aloitetaan sama närästyslääke, kuin Leevillä..

Leevin kanssa kokeillaan jättää kaura pois. Toooodella masentavaa. Mutta muuta keinoa ei ole varmistaa, ettei herra ole vaivihkaa allergisoitunut tuolle uusimmalle "isolle" tulokkaalle. Meneehän sitä joka päivä maitona, puurona, kermana ja joskus myös leipänä. Jos viikossa ei tapahdu muutosta (=yöheräilyt helpottavat), otetaan kaura takaisin ja lisätään lääkevalikoimaan zyrtec. Näin selviää, jos ruokavaliossa on kuitenkin joku pahis. Sitten lähdetään arpomaan sitä. Ja niin edelleen.. Hoh. Ja nyt mietitään, millä Leevin saa hyväksymään tämän "pikku" muutoksen ruokavalioonsa..

Leevi - Itkut jatkuu, masuun sattuu

2009-09-20T20:59:00.000+03:00

Leevi on nyt saanut närästyslääkettä tasan viikon. Päivällä on ollut ehkä hieman tyytyväisempi ja nukkunut hyviä päiväunia. Pääosin on myös rauhoittunut nukkumaan aiempaa helpommin. Yöitkut ovat jatkuneet, mutta hieman lyhytkestoisempina. Röyhtäilyä on jonkin verran ja maha on ollut poikkeuksellisen kipeä, vaikka mitään uutta ei olla otettu ruokalistalle; varmaankin lääkkeen aloitus sitten hieman tuntuu.

Lääkäriltä saatiin ohje, että katsotaan kaksi viikkoa ja jos Losec ei silloinkaan ole auttanut, mietitään uutta sotasuunnitelmaa. Hänen mielestään oireilu kuitenkin kuulostaa siltä, että epäonniset ruokakokeilut ovat laukaisseet refluksin. Korvalääkärillä käytiin perjantaina ja putket ovat hienosti paikoillaan. Eli sieltä on syytä turha hakea, hyvä niin.

Ai niin, kerhoilun kanssa edetään nyt "baby steps", eli vähitellen kasvatetaan aikaa, jonka Leevi on yksin kerhossa. Täditkin olivat sitä mieltä, että Leevillä taitaa olla nyt eroahdistus pahimmillaan, joten ei auta kuin totutella varovasti. Viimeksi oli ihana huomata, kuinka Leevi jo selvästi nautti alkupiirin lauluista ja sen jälkeisistä leikeistä. Vaikka ikävä tuli, kun äiti lähti kaupoille, oli siitä toipuminen jo helpompaa (tosin vasta sitten, kun olin taas paikalla). Ja Leevi sanoikin, että kerhossa on kivaa. Huomenna taas totuttelemaan.

Ilona - Profylac, päivä 2.

2009-09-20T20:43:00.000+03:00

Näin ollaan taas uuden maidon parissa. Nutramigen tyssähti hyvän alun jälkeen viime tiistaina, viidentenä kokeilupäivänä, jolloin alkoi ilmetä voimistuvaa närästystä ja levottomuutta, sekä kuivaa yskää. Myös vatsalle tuli näppyä, joka tosin ei vieläkään ole täysin hävinnyt. Uutta päin sitten vaan, nyt on testattu kaksi maitoa neljästä (jos lasketaan epätodennäköisetkin mukaan, niin kuudesta) mahdollisesta.

Numero kolmosena vuorossa Profylac, joka jo ensimmäisenä päivänä sai aikaan paksua pulautusta ja levottomuutta. Tänään Ilona oli kuitenkin desin jälkeen tyytyväinen, hikkaa ja röyhtyjä on kyllä ollut. Vatsakin on kipeä, mutta se on ollut tässä välilläkin, joten sitä en pidä nyt niin nopeana mittarina - Jos tilanne menee vaan huonommaksi, niin sitten syyllinen on varmasti tämä uusin kokeilu. Illalla posket helahtivat imetyksen jälkeen aivan punaisiksi, joten liekö sieltäkin sitten tulee jotain epäsopivaa. Huoh. Alan olla aika kypsä koko imetystouhuun, koska selvää on, että sen loppuminen mahdollistaa Ilonan oman ruokalistan edistämisen. Leeviä imetin puoli vuotta, saa nähdä mennäänkö nyt niin pitkälle. Tai ehkä vielä pidemmälle, jos sitä korviketta ei vaan yksinkertaisesti löydy. Jos seuraavakaan kokeilu ei onnistu, niin sitten ilmeisesti harkitaan rotaatiota (eri päivinä eri maitoa) tai parhaiten sopivaa korviketta allergia- tai refluksilääkkeellä höystettynä. Ei kuulosta ollenkaan sellaiselta, mitä pienelle tytölleen toivoisi..

Ilona - Nutramigen, päivä 4.

2009-09-14T22:09:00.000+03:00

Hurjaa, mutta tämä kokeilu jatkuu ja toiveet ovat korkealla. Närästystä on jonkin verran ja masussa uusia näppyjä, mutta tyttö viihtyy hyvin ja mahakin toimii paremmin kuin aikoihin. Vaippa-alueen pahasti ärtynyt iho saatiin bebanthenilla kuntoon; alunperin aiheutui siis antibiootista, ei selvästikään tästä korvikkeesta, muutoinhan ärtyisi koko ajan lisää. Ja Ilona myös tykkää uuden maidon mausta. Esimerkiksi Neocateahan neiti ei suostunut juomaan.. ja huomattavasti pienemmät määrät saivat oireet valloilleen. Nyt vaan peukkuja!

Leevi - Uusi itkuteoria

2009-09-14T21:59:00.001+03:00

Leevin vaikea olo on jatkunut. Eilen mietin taas pääni puhki, missä mättää. Lopulta oivalsin, että kaikki oireet viittaavat refluksiin! Leevi on ollut ilman närästyslääkkeitä nyt kymmenisen kuukautta, joten en oikein edes muistanut ottaa koko vaivaa huomioon. Jogurtista tuli selkeitä oireita närästyksen suuntaan, kovia röyhtäyksiä jne., mutta jospa vaiva polttelee kurkussa lievemmin koko ajan. Ainakin yölliset äkilliset huudot ja sormien työntäminen suuhun sopisivat kuvaan. Ja se, että Leevi aina öisin huutaa haluavansa istua (=makuulla tuntuu kurjalta?). Sanoo myös, että korviin sattuu.

Saattaa mennä ihan metsäänkin, mutta tämä teoria on helppo testata palauttamalla närästyslääkkeet toistaiseksi. Onneksi niitä löytyy kaapin pohjalta. Eilen illalla aloitettiin ja nyt vaan katsotaan kuinka käy.

Unettomia öitä molempien kultasten toimesta

2009-09-11T20:38:00.000+03:00

Täällä on sairasteltu oikein urakalla viimeiset pari viikkoa. Ja nukuttu aivan liian vähän.

Leevin astmalääkkeiden lopetus tyssäsi neljäntenä päivänä alkaneeseen flunssaan, jonka jälkeen on annettu sekä hoitavaa että monena päivänä myös avaavaa lääkettä. Perin outoa sairastelua tämä on Leevin osalta ollut; taisi napata uuden pöpön vanhan tilalle, kun yhtäkkiä nousi uudelleen kuume viime tiistaina. Toisaalta Leevillä oli aivan hurjan rankka kerhon aloitus maanantaina.. jospa säikähti siitä ja kehitti itsensä uudelleen kipeäksi.

Leevin on tarkoitus käydä kunnan järjestämässä kerhossa kaksi kertaa viikkoon aamupäivisin. Ensimmäistä kertaa ihan vieraassa paikassa, vieraiden hoivissa. Ja kyllähän se aika koville ottaa tuo napanuoran venytys sekä äidille että pojalle. Maanantaina saattelin maailman hellyyttävimmän reppuselkäisen pojan etukäteen paljolti puhuttuun päivänpesän kerhoon. Leevi kiersi paikat kanssani, istahti aamupiiriin kuten muutkin lapset ja vilkutti tyytyväisenä. Aivan liian helppoa ollakseen totta. Jutellessani vielä hetken eteisessä hoitajan kanssa (allergioista, kuinkas muuten) Leevi kuuli ääneni ja halusi sittenkin lähteä kotiin. Jotenkin panikoiduin siinä itsekin toimimaan vastoin omia periaatteita ja jätin itkevän pojan taakseni. Kyllä se siitä ja niin edelleen, lapsethan itkevät vaan äidin kuullen ja sitten ikävä unohtuu. No, ei se kyllä Leeviltä unohtunut. Kotona sain puhelun, että Leeviä ahdistaa nyt kamalasti. Taustalta kuului raivokas itku ja kiirehän siinä tuli pakata Ilona takaisin autoon ja sännätä paikalle. Kerhoon päästessä Leevi leikki aivan tyynenä palikoilla kovasti niiskuttaen. Puolen tunnin huuto riitti, nyt ei enää äitiä tarvittu. Ja Leevi päästi meidät Ilonan kanssa ihan mielellään apteekkiin loppukerhon ajaksi.

Suoraan sanoen episodista tuli kohtalaisen ahdistava huonoäitifiilis. Miksen vaan toiminut niin, kuin tiedän oikeaksi varsinkin Leevin kohdalla - Mikään homma ei toimi väkisin, vaan selittämällä. Ja onhan se mahdottoman pelottavaa jäädä yhtäkkiä vieraiden joukkoon, kun on kaksi vuotta ja kolme kuukautta ollut kotosalla vaan.

Ensimmäinen oletettava syy unettomiin öihin Leevin kohdalla on siis stressi. Leevi on heräillyt joka yö huutamaan aivan holtittomasti. Yleensä herää alkuyöstä, toissa yönä huusi poikkeuksellisesti neljästä viiteen ja viime yönä aloitti ennen viittä. Monta asiaahan tässä on taustalla. Uhmainen mieli tekee kiusaa pojalle, ehkä tulee hampaita, ehkä joku paikka on kipeä. Ja varmuudella ainakin Ventoline pistää kierrokset koville. Kainalossa ollessaan poika kiehnäsi viime yönäkin kuin olisi ollut muurahaisia housuissa.

Ruokakokeilut ovat nyt olleet melkeinpä jäissä, mutta esimerkiksi kaurasatanen otettiin takaisin pienissä määrin, ananasta on maisteltu ja jopa palanen gluteenitonta lakua. Viime viikolla kokeiltiin maustamatonta soijajugurttia pitkästä aikaa ja siitä seurasi neljäntenä päivänä voimakas närästys. Ehkä saadaan se rotaatioon kuitenkin. Korviakin Leevi on valittanut, mutta niistä pitäisi tulla töhnää ulos, kun putket ovat paikoillaan (oletan, että ovat..). Ja päiväsaikaan on kohtalaisen tyytyväinen, suuhun työntää sormia aina itkiessään. Salapoliisityötä siis parhaimmillaan. Ja pitäisi vaan malttaa rauhoittaa tilanne täysin, ei mitään maisteluita tai ylimääräisiä tilanteen sekoittajia. Ja tässä kirjoittaessa huomaan, että ihan liikaa on nyt ollut joka sorttia. Siispä kaikki ylimääräinen tauolle, kunnes yöunet palaavat.

Unia on katkonut myös Ilona, jonka tilanteeseen ei edelleenkään näy mitään helpotusta. Maitoallergiadiagnoosin jälkeen Ilona alkoi kuumeilla ja sunnuntaina kävin näyttämässsä korvia päivystyksessä. Eka korvatulehdus. Hyvästi vauvauinti, jonka olin kaikkea sairastelua uhmaten meille varannut. Koska tilanne oli vielä suhteellisen lievä (voimakas punoitus toisessa korvassa, ei märkää) odottelin maanantaihin tavoittaakseni allergialääkärin varmistaakseni antibiootin sopivuuden. Tavoitteena oli myös näyttää korvia vielä uudemman kerran lastenlääkärille, josko tulehdus ei olisikaan voimistunut. Ab-kuuri kun oli vihonviimeinen asia, minkä tähän altistusten väliin saattoi toivoa. Maanantaina tyttö oli kuitenkin niin kivulias, että en vienyt uuteen tsekkaukseen, vaan aloitin lääkkeet: Kuurista Ilona sai tietenkin mahan ripulille ja sitä rataa. Itkua ja itkua. Ja tiheää syömistä öisin. Närästystä tai pulauttelua ei tullut sentään, eikä ihoreaktioita.

Eilen oli jo terveen oloinen päivä ja tänään aloitettiin asioiden edistämiseksi etukäteen sovittu Nutramigen-atistus. Oireeton tilanne oli kaikkinensa altistuksen alussa kaukana, mutta minkäs teet, kun Kela tahtoo faktoja. Eikä uutta altistusaikaa olisi niin vain saatu järjestymään. Ensimmäinen 90 milliä uutta maitoa on nyt upotettu Ilonaan. Huomenna jatketaan desillä. Oireet pilkottavat jo liiankin uhkaavina: Peppu paloi jo lääkärissä (ei keskeytetty, kun oli niin aristava jo valmiiksi kuurin jäljilta), röyhtyjä ja pulautuksia on alkanut tulla ja unet ovat katkenneet tämänkin kirjoituksen aikana varmaan viisi kertaa. Usko on aika loppu. Ja olisi vaan niin ihana nukkua joskus edes yksi yö kunnon jaksoissa. Jos saisi sen kahdeksankin tuntia yhdellä keskeytyksellä, niin jo olisi taas kuin uusi ihminen. En muista koskaan edes Leevin vauva-aikana olleeni näin väsynyt.

Ilona - Maitoaltistuksen loppu

2009-09-03T20:41:00.000+03:00

Päästiin vihdoin eroon maidosta. Huh. Tällä viikolla jatkettiin vielä kaksi päivää. Oireet tulivat selkeämmin esiin, suurimpana ikävyytenä närästys ja toisena mahakipu, kolmantena hengitystieoireet. Iho ei reagoinut nyt niin selkeästi punoitellen, mutta pientä näppyä ilmestyi vatsaan, vaippa-alueelle ja kasvoille (iho on varmaankin atooppinen, koska se on rutikuiva, mutta näppyjä pompsahtelee milloin minnekin). Närästyksen yhteydestä maitoon ei jäänyt tällä kierroksella epäselvyyttä. Röyhtäily, kuolaaminen, nieleskely ja pulautukset lisääntyivät ja Ilonasta tuli kitisevä ja levoton. Tänään päivällä tyttö mm. heräsi kaksi kertaa kesken unien huutamaan ja ylös nostettaessa röyhtäisi useamman kerran peräkkäin. Maha on jumissa, lääkkeen avulla on saatu jotakin ulos. Flunssaisuus tuli takaisin myös maidon myötä; täysin parantuneella tytöllä meni viime yönä nenä aivan tukkoon. Kaikki mahdollinen on nyt siis riesana.

Lisäksi neuvolassa tuli lisähuolta, kun Ilona on tippunut pituuskäyrällä toisiksi alimmalta käyrältä alimman alapuolelle. Tämä jo pisti vähän huolettamaan, koska painoa tulee kuitenkin hyvin, eli maitoa tulee tarpeeksi. Neuvolalääkärin kommentti saatiin asiaan nopeasti ja se nyt vähän rauhoitti mieltä, seuraillaan vain toistaiseksi asiaa. Kiinteitä olisi ehkä hyvä saada kuvioihin pikku hiljaa (helppoa, juu) ja sen jälkeen katsotaan käyriä uudestaan. Jotenkin vaan tuntui niin raskaalta, kun samana päivänä maitoallergiadiagnoosin kanssa tulee vielä muutakin poikkeavaa. Ja eihän maitoallergiassa sikäli ole mitään yllättävää, mutta silti sen konkretisoituminen sai surulliselle mielelle. Nyt ei voi enää jossitella edes sillä pikkiriikkisellä toivonkipinällä.

Meillä on sitten virallisesti kaksi allergikkoa tässä perheessä. Toinen reagoi nopeasti ja ärhäkästi, toinen viiveellä ja vaivihkaa edeten. Olen toisaalta helpottunut Ilonan puolesta, koska ehkä tällainen lievempi reagointi voisi viitata myös aikaisempaan paranemiseen (?) tai ainakin siihen, ettei tarvitse pelätä vahinkoaltistuksia samalla tavalla kuin Leevin kanssa. Jos Ilona joskus hörppää suullisen maitoa jonkun muun pullosta, niin seuraukset eivät ole vakavia. Asian toinen puoli on tietysti se, että hitaamman reagoijan kanssa joutuu varmaan helpommin ymmälleen, jos etenee yhtään liian nopeasti uusien aineiden kanssa. Varmasti pääsee pähkäilemään moneen kertaan, mistä mikäkin näppy on ilmestynyt ja mikä sopii ja mikä ei.

On tässä taas ravisteltu äidin osaamista. Huomaan olevani ihan yhtä pihalla kuin Leevin kanssa aikanaan, vaikka nythän kaiken piti mennä helposti. Ilona sai diagnoosin kuukautta aiemmin kuin veljensä, mutta muuten asiat ovat heikommin: rokotukset saamatta ja d-tippakin puuttuu. Toisaalta Ilona on aina ollut suhteellisen oireeton, koska allergiaa osattiin heti epäillä. Ensimmäinen rääkki oli vasta tämä altistus. Viikon päästä lähdetään kokeilemaan Nutramigen valvotusti, ja sen jälkeen onkin kaikki asiat kelan eli rahoituksen suhteen kunnossa. Nyt tuon pakollisen maidon jälkeen saadaan tehdä sellaisia kokeiluja, jotka auttavat Ilonaa oikeasti eteenpäin.

Ilona - Maitoaltistus, 4. päivä

2009-08-28T11:52:00.000+03:00

Eilen jatkettiin yhä 2dl:n annoksella, koska oireet eivät edelleenkään ole olleet kovin voimakkaita. Ihon punoittelut ovat jatkuneet samanlaisina (ehkä vatsalla hieman voimistuen), näppyjä on ilmestynyt korvan taakse ja kasvoille (aivan pieniä) ja nyt uusimpana myös vaippa-alueelle. Vatsa ei ole toiminut edelleenkään laxoberonista huolimatta.

Altistus laitetaan tauolle, koska Ilona on flunssainen. Niin ne vaan veljensä kanssa kummatkin saivat taas jonkun pöpön.. Jos Leevi ei olisi flunssainen, olisivat nuha, yskä ja aivastelu viitanneet maitoallergiaan. Mutta nyt saadaan elää jännityksessä vielä viikon verran. Kun tyttö on taas kunnossa, kokeillaan maitoa 50ml-1dl-2dl päiväannoksilla aloittaen. Josko sieltä sitten tulisi jotain selkeää.

Joka tapauksessa me on nyt saatu hetki maistella "allergiatonta" eloa maitotarjoilun osalta. Oikein hätkähdyttää, kuinka helppoa on ostaa maito kaupasta ja sitten vaan mikron kautta tarjolle:D Erityiskorvikkeiden kanssa läträäminen käy työstä, kun tähän vertaa. Toiveet ovat nyt suuret; jospa Ilona kuitenkin olisi vähän Leeviä helpompi tapaus ja se ärhäkkä lääkereaktio jäisi ainoaksi lajissaan. No, nyt toivutaan räkäisyydestä ja sitten katsotaan uusin silmin.

Ilona - Maitoaltistus, 3. päivä

2009-08-26T20:41:00.000+03:00

Yleinen tyytymättömyys on tullut tänään kuvioihin. Mutta vielä vaan on saatu menemään ohjeen mukainen määrä, 2dl. Lääkäri ohjeisti jatkamaan ja raportoimaan taas huomenna. Oirelistaa siis:

-Paljon röyhtäilyjä (pulauttelu vähentynyt, mutta sitäkin on) ja nieleskelyä
-Iho kuten eilen, suun ympärys punoittaa jokaisen pulloaterian jälkeen. Muutoin punoittelu kasvoilla on voimistunut iltaa kohden. Ihon kuivat kohdat lievästi punakat. Ei radikaalia pahenemista.
-Pieruja (joskin hieman vähemmän?), ei kakkaa. Illalla tissillä rimpuilua, haluaisi syödä, mutta on liian levoton. Kitinää tavallista enemmän. Nukkunut paljon ja ollut ihan poikki siitä huolimatta.
-Aivastelua pariin otteeseen.

Nyt on mentävä apuun, isi kuuluu olevan pulassa tyttösen kanssa. Ja vielä pitäisi iltapalaksi antaa laxoberonia, jotta saataisiin maha taas toimimaan..

Ilona - Maitoaltistus, 2. päivä

2009-08-25T21:00:00.000+03:00

Tänään tyttöseen on uponnut 1dl Tuttelia. Hurjaa. Oireita on tullut lievästi lisää, ei kuitenkaan mitään mullistavaa:

-hikka x1
-enemmän röyhtäilyä ja pulauttelua (pulautukset haisevat), hieman nieleskelyä näiden yhteydessä
-kasvot punottavat lievästi poskilta ja otsalta, näpyt pysyneet ennallaan, syömisen jälkeen suun ympärys punakka
-järkyttävän hajuiset pierut lisääntyneet, ei kakkaa
-Aivastelua pari kertaa
-Syömisestä kieltäytymistä aamun ensimmäisellä syötöllä, muuten maito on mennyt ihan hyvin alas (annoin desin kolmessa erässä: 20ml-60ml-20ml)

Muutoin hyvävointinen, tyytyväinen, nukkunut pitkiä unia. Myös viime yö meni hyvin, jopa paremmin kuin yleensä! Lääkärin ohjeella jatkettiin vielä tämä päivä, aamusta varmaan soittelen taas, että vieläkö. Toisaalta on ihan mielenkiintoista nähdä, paljonko Ilona sietää. Toisaalta pelkään, että homma leviää käsiin ja toipuminen kestää.

Nyt en enää ole ollenkaan niin skeptinen nutramigenin tms. apteekin maitojen suhteen.. jos ihan aitoa maitoa menee näin paljon, olisiko sieltä löydettävissä vielä joku ihan täysin sopiva korvike..?

Leevi - Lääkärireissun satoa

2009-08-25T13:39:00.000+03:00

Leevikin pääsi pitkästä aikaa kontrollikäynnille allergioista. Sovittiin lääkärin kanssa, että Leevi on nyt hetken ilman kauraleipää, jotta saadaan katsottua kalan sopivuus vielä uudemman kerran. Masu kun on viime päivinä ollut kovin kipeä ja mennyt sekaisin aina kalapäivinä. Tarvittaessa kalaa voisi syödä vaikka kerran viikkoon zyrtecillä höystettynä, jos sillä saadaan oireet siedettäviksi. Kauraleipä on toinen mahdollinen pahis, koska sitä on nyt mennyt suuria määriä ja siinä kun voi olla niitä kurjien viljojen pölyjä.

Kananmunaa voidaan kokeilla ns. piilomunana, eli jonkin leipomuksen osana. Aloitetaan ihan pienellä murusella ja suurennetaan sitten vähitellen. Muutoin ruokakokeiluja ohjaavat nyt omat mieltymykset, eli tavoitellaan sellaisia aineita, jotka lisäisivät koko perheelle tehtävän yhteisen ruuan määrää (sikäli kun se nyt on mahdollista isän kammotessa kaikkea erikoista ja äidin ollessa Leevin ruokavaliota tiukemmalla dieetillä:D).

Astman suhteen aloitetaan nyt mukava kokeilu; lääkityksen purkaminen kokonaan. Pidempään on mennyt hyvin miedolla suihkeella, joten nyt kokeillaan jättää sekin pois. Flunssien yhteydessä toki äkkiä kunnon annokset käyttöön, mutta nyt ainakin ollaan hetki ihan ilman. Outoa. "Puf-lääke" kun on kuulunut jokaiseen päivään jo yli 1,5 vuotta.

Ilona - Maitoaltistus, 1. päivä

2009-08-24T21:52:00.000+03:00

Ilona sai tänään ensikosketuksen Tutteliin. Ja niin vaan saatiin koko perhe ja lääkärikin yllättyä; Ilonalla ei ilmennyt selkeitä, välittömiä reaktioita. Aamun aikana juotettiin yhteensä 50ml maitoa. Iholle ilmestyi pari pientä näppyä, lievää punoittelua ja lisäksi neiti pulautteli pari kertaa ja nieleskeli kerran refluksimaisesti. Nämä eivät tietenkään riittäneet altistuksen katkaisuun, joten huomenna jatketaan desillä, sitten kahden desin päiväannoksella, kunnes saadaan tuloksia tai sitten ei.

Huomenissa soitan vielä lääkäriin "illan saldon", eli nyt myöhemmin ilmenneet oireet. Ja niitä on, joskin vielä vähänlaisesti:
-Muutama pulautus, kerran röyhtäyksen jälkeen nieleskelyä
-Hikka x1
-Järkyttävän hajuisia pieruja (=vanha kananmuna..)
-Vihertävä kakka x1
-Iholla näppyjä hieman enemmän, ei selkeitä punotteluja.
Muutoin Ilona on ollut tyytyväinen ja nukkunut paljon. Ihme ja kumma.

Kyllä vierähti taas yksi suurehko kivi äidin sydämeltä - Ilona ei ole voimakkaasti, vaarallisesti allerginen maidolle. Silti, en hetkeäkään usko maidon sopivan, johan olen sen rintamaitoni välityksellä kerran altistanut. Mutta lievempi allergia on aina plussaa. Ja nyt vaan odotellaan ja ehkä jopa juotetaan huomenna uusi erä.

Lääkärikäynnillä sovittiin myös, että jätän itseltäni kauran pois kokonaan viime päivinä jatkuneen ja pahentuneen oireilun vuoksi. Ilona on nukkunut vajaan viikon älyttömän huonosti (paitsi päivällä, jolloin vetelee kolmenkin tunnin vaunupäikkyjä). Öisin syö ja syö ja syö. Ja pissaa. Ja ähisee. Ja heti kun siirrän pois kainalosta, herää. Ja syö. Tämä on aivan uusi piirre aina suht hyvin nukkuneessa neidissä. Varsinkin alkuyöstä Ilona on aina ennen nukkunut pidemmän, 5-7 tunnin unipätkän.. Nyt mennään 1-2 tunnin satseissa koko yö. Toinen uusi oire on tuo ummetus, joka vihdoin helpotti Laxoberon-nimisellä lääkkeellä. Kolmantena yhä jatkuneet satunnaiset helahtelut ja muu epämääräinen oireisto; tissillä rimpuilu ja pulauttelu.

Eli ei muuta kuin uusi asennoituminen äipällä.. löytyihän sieltä kaupan hyllyltä uudemman tutkailun jälkeen taas yksi gluteiiniton ja muutkin kriteerit täyttävä leipä, joka ei sisällä edes kauraa. Ja maku on.. no, ok paahtimen jälkeen. Onneksi tähän dieetin tiukennukseen mennään pikku hiljaa, vähitellen. Ei tunnu niin rankalta, kuin ajatus siitä, että olisi kertarytinällä pitänyt jättää kaikki "normaali" pois. Nyt ehtii sopeutua ajatukseen. Ja löytää niitä vaihtoehtoja.

Muut asiat kuten kiinteiden aloittelu, d-tipat ja rokotukset jätettiin nyt vielä odottamaan maitoasian selviämistä. Voi, kun se selviäisi pian.

Leevi - Pieni punaposkinen poika

2009-08-16T21:54:00.000+03:00

Onpa viime aikojen oireettomuus ollut tyyntä myrskyn edellä. Ja taas on palattu maan pinnalle, eli otetaan takapakkia tehostetun kokeilutahdin suhteen. Mökillä maha kipeytyi sipulin testauksesta. Laitoin sipulia jauhelihakastikkeeseen, jota Leevikin söi kahtena päivänä.. Sitten istuttiinkin potalla PALJON. Huomasivat muutkin mökkireissulaiset, millaisia seurauksia sopimattoman ruuan nauttimisesta tulee.
Kahtena päivänä (eilen ja toissa päivänä) Leevi sai myös grandin pillimehua, kun trippiä ei ollut saatavilla. Näiden sisällöissä on muutama lisäaine-ero, mutta sehän riittää. Eilen ja tänään poika on ollut räjähdysaltis, säikkyy, itkeskelee ja posket ovat aivan punalaikukkaat. En keksi mitään muuta syytä, kuin tuo pillimehu. Tänään sai tosin tauon jälkeen myös seitiä, mutta oireet olivat olemassa jo ennen tätä. Kauraleivästä tämä ei voi johtua, koska sitä ei ole syöty lähes viikkoon, kun ei ole kaupoista löytynyt.
Yksi onnistunutkin testi reissulle mahtui. Kananmunaa on jo pitkään pitänyt kokeilla iholle sivellen.. ei vielä suuhun asti. Nyt laitoin paistettua munaa vähän ohimolle hieman ja suupieleen myös - ei oiretta. Eli lähitulevaisuudessa lienee myös kananmunamaistiaiset. Pienet on ilot.
Tänään herkuteltiin pojan kanssa molemmat herukkapiirakalla, jonka reseptin kehitin makeanhimoissani. Ihan hyvä piirakkataikina tuli sinisestä keijusta, kaurajauhosta ja tapiocatärkkelyksestä. Marjaseoksestakin tuli edes hieman hyytelömäistä, kun kauravaniljakastikkeen ja marjojen joukkoon sekoitti vähän tapiocaa ja sokeria. Tuli myös testattua, että kauravaniljakastike kestää kuumennuksen:) Nam. Leevistä oli myös ehdottoman ihanaa, kun sai maistaa taikinaa. Ja itse piirakkakin upposi, vaikka oli irvisteltävän kirpeää.
Pakko mainita myös Leevin hurjasti edenneestä puhumisen taidosta. Lauseissa on jo viisi-kuusikin sanaa ja puhe alkaa olla ihmeen oikeaoppista siihen nähden, että ennen Ilonan syntymää ei vielä montaa sanaa irronnut. Ihana ikä! Ja mikään ei ole parempaa, kuin kuulla, mitä pikkumiehen päässä liikkuu. Ja siellähän liikkuu.

Ilona - Pieni punaposkinen tyttö

2009-08-16T21:40:00.000+03:00

Mökkireissu ei ollut ihan allergiavapaa kummankaan lapsen osalta. Ilonan kohdalla voin syyttää itseäni; kyllähän grilliruoka miedoimmillaankin on aika voimakasta itse kullekin. Alkuviikko oli rauhallinen, tyttö nukkui hyvin ja söi kuten yleensä. Loppuviikosta maha alkoi vihoitella, eikä ole nyt toiminut lainkaan viiteen (?) päivään. Iltaisin on ollut kitinää ja nukahtamisvaikeuksia, yöllä tiheää syömistä.
Kotimatkalla pysähdyttiin huoltsikalla syömässä.. ruokalistan tarkan tutkailun ja keittiöhenkilökunnan jututtamisen jälkeen päädyin pariloituun porsaanleikkeeseen ranskalaisilla. Piti olla taatusti maidoton ja vain hieman maustettu, mausteseoksessa ei paprikaa tms. voimakasta. (Ihan jokaista ainetta en kehdannut tiukata, koska kyseinen nainen alkoi tuhahdella jo paprikan kohdalla, kun piti juosta uudestaan keittiöön). Seurauksena tästä herkuttelusta Ilona onkin ollut naamastaan ihan punakka eilisillasta, otsalla ja silmien ympärillä on näppyä ja posket helahtavat imetysten jälkeen:( Tooodella turhauttavaa.
Nutramigenia ei olla testattu, eikä nyt voidakaan ennen kuin tilanne rauhoittuu ihon ja mahan osalta. Vielä viikko lääkäriin.

Ilona - Uusi korvikepurkki odottaa kaapissa

2009-08-05T22:51:00.001+03:00

Jep, nyt lähdetään kokeilemaan vielä ainakin yksi erityiskorvike ennen maitoaltistusta. Nutramigenia kokeiltiin Leevillekin aikanaan, joten tuttua tavaraa sekin. Kurjalta tuntuu lähteä taas sekoittamaan tilannetta, mutta pakko käydä vaihtoehdot läpi. Ja neocaten osoittauduttua sopimattomaksi ei muuta voi, ellen sitten alistu ajatukseen piiiitkästä ja vähäherkkuisesta imetysajasta. Kauran käyttöä koitan nyt vähentää, mutta en ihan vielä luovu kokonaan. Löysin myös uusia syötäviä itselleni citymarketin leipähyllystä.. Mukaan tarttui sairaan kalliita keliaakikko-tuotteita; riisileipää, maissivoileipäkeksejä, riisipastaa ja gluteiinittomia kolakeksejä. Ja ihmeen hyviä ovat kaikki, etenkin riisileipä, joka maistuu ihan perusvehnäleivältä ja tuoreena oli jopa älyttömän hyvää. Olen yllättynyt, sillä aiemman kontaktit gluteiinittomiin ruokiin ovat olleet heikohkoja. Mutta aina oppii uutta.

Otan mökkiviikon vielä rennosti tämän asian kanssa ja aloitan korvikekokeilun sitten, kun tullaan kotiin. En viitsi ottaa sitä riskiä, että koko mökkiseurue nukkuu huonosti meidän säätöjen vuoksi. Ja on se kiva itsekin ottaa ihan "allergiavapaa" viikko:)

Leevi - Monenlaisia välipaloja ja mökkireissun odotusta

2009-08-05T22:32:00.000+03:00

Räkätauti alkaa väistyä ja Leevi on virtaa täynnä. Lisäsin seitin sallittuihin, eiköhän se nyt sitä ole. Eihän se mitenkään erityisen hyvin Leeville maistu, mutta totutellaan. Nyt ollaan annettu pojan popsia myös punaherukoita suoraan pensaasta sekä maistella "uutta leipää", eli kaura100-leipää, jossa on Leeville vieraana aineena vain hiiva. Lisäksi siinä saattaa olla pieniä määriä vehnää ja ruista, mikä selittänee poskien punoittelut silloin tällöin. Tuleepa sitä paljon puhuttua siedättämistä (Tosin jo flunssa ei ala häipyä kokonaan, niin sitten pistetään leipä tauolle). Leevi on mielissään ja syystä, tuo on ihan eka "oikea" leipä. Aiemmin on pitänyt tyytyä tattarinäkkäriin ja äidin leivontakokeiluihin..

Lauantaina lähdetään viikoksi vuokramökille. Tosi odottavalla mielellä ollaan, etenkin Leevi. Onneksi mökissä on pakastin, niin saadaan ruokaa jemmaan. Lähin s-market on 30 minuutin matkan päässä ja läheisistä kyläkaupoista ei taida Leevin (tai äidin ruokavalioon) löytyä juuri muuta, kuin banaania.. Epipen-piikki täytyy vielä hakea apteekista ampiaisten tms. pistosten varalle. Onneksi pistosallergia ei lääkärin mukaan ole yhteydessä ruoka-aineallergioihin, eli Leevi ei kuulu sen suurenpaan riskiryhmään, kuin muutkaan. Mutta kyllä se varalääke vaan tuo mielenrauhaa:)

Ilona - Lisääntyvää oireilua

2009-08-03T13:26:00.001+03:00

Ilonan asiassa käännyin tänään sähköpostilla lääkärin puoleen. Kurja vaivata heti lomalta paluun jälkeen, mutta nyt en enää itse keksi sopivaa etenemistapaa. Ilonan oireilu on edelleen lisääntynyt. Iholla on pientä näppyä taas (olivat jo pari päivää pois sen kalamaistiaisen jälkeen..) ja maha on ollut kipeä ilman Neocateakin. Lauantaina aloitin vielä Neocaten ollakseni aivan varma sen sopimattomuudesta. Oireita on ilmennyt jälleen enenevässä määrin: kasvot punoittelevat, olo on levoton ja tukala, on pulauttelua, hikkaa ja kovia röyhtyjä. Maha toimii vilkkaasti, mutta vaikuttaa hieman kipeältä (ähräämisestä ja levottomuudesta sekä ilmavaivoista päätellen).

Kauran pois jättäminen omasta ruokavaliosta taitaa nyt olla väistämättä edessä. Tämä on piste, joka tekee tiukkaa (vaikka kukapa nyt normaalisti pitäisi kauraa mitenkään korvaamattomana; tässä tilanteessa se todellakin on!). Tähän asti olen jaksanut melkoisen hyvin, mutta nyt tuntuu toivottomalta.. varsinkin, kun korviketta ei ole, joten en voi edes leikitellä ajatuksella imetyksen lopettamista tai vähentämistä. Mitäpä sitä ei lastensa vuoksi tekisi, mutta toisaalta, kohta tämä "ruuattomuus" alkaa vaikuttaa jo jaksamiseen ylipäätään ja olisi sekin ihan tärkeää. Suupielet halkeilevat jo, mutta muuten olo on ollut aikasta normaali. Toki aloitan päivät nykyisin useamman pillerin voimin (-> kalkkia, monivitamiinia, omegakolmosta, gefilus plussaa). No, eipä tarvitse tälläkään kertaa miettiä, miten pääsisi raskauskiloista eroon;)

Ilonan kanssa jaksaa, kun tyttö on niiin suloinen:) Tänään ikää on jo tasan kolme kuukautta ja viime viikolla Ilona oppikin paljon uusia juttuja, kuten ääneen nauramisen taidon ja leluihin tarttumisen. On se vaan niin kultainen siskopieni. Nyt jään odottelemaan lääkärin ohjetta ja sen voimin herättelen taas itsessäni uutta toivoa.

Leevi - Flunssa sotkee kuviot

2009-08-01T08:55:00.001+03:00

No niin, Leevi sai taas "kuukauden flunssan". Naureskeltiin, että se tuli sentään viikon myöhässä, kun edellisestä oli jo viitisen viikkoa (Leevi on tarkka poika, Kela haluaa, että se sairastaa joka kuukausi saaden astmalääketehostetta, jotta voidaan hakea takautuvasti vammaistuen korotusta!). Tällä kertaa flunssa oli tosi lievä, kuumetta vain yhden päivän, eikä hengityskään rohissut. Astmalääkkeiden tehostaminen on rankkaa koko perheen unille, koska Leevi menee ventolinesta aina ihan ylikierroksille ja vähentää nukkumista reilusti.

Mutta positiivinen käänne noiden flunssien kanssa on todellakin tapahtunut korvien putkituksen jälkeen. Ennen putkitusta (joka tehtiin huhtikuun lopulla, viikkoa ennen Ilonan syntymää) Leevi sairasti joka kuukausi pari viikkoa kestävän taudin, joka päätyi aina lääkekuuriin. Viimeisimpänä Leevi sai allergisen reaktion eräästä kuurista - oli tuskissaan vuorokauden, ei nukkunut, ei syönyt, punoitti kuin rapu. Tilanne korjattiin kerta-annoksena piikitetyllä antibiootilla, joka sekin vei taudin pois vain kuukaudeksi.

Kalakokeilu on nyt ollut jäissä flunssan vuoksi. Tänään voitaisiin jatkaa. Voimakkaasti allergisoivat aineet ovat aina saaneet myös flunssaoireita aikaan. Esimerkiksi maitoaltistuksen jälkeen (yhdestä maitomillistä) Leevi tuli tosi kipeäksi. Siksi allergian mahdollisuuskin on aina pidettävä mielessä, kun kokeilu on päällä ja poika tulee kipeäksi. Kalan kohdalla tuskin kyse on siitä, kun Leevi on ollut muuten täysin oireeton.

Äitinä olemisesta ja leijonaemoudesta

2009-07-31T08:48:00.000+03:00

Voin sanoa ihan suoraan, että toisella kerralla äitiys on heti alusta asti paljon nautinnollisempaa. Pois on jäänyt (ainakin suuri osa) siitä turhasta hössötyksestä ja ihmettelystä. Jotenkin sitä on tullut tosi varmaksi sen suhteen, miten hoidan lapseni ja millainen äiti olen. Oma linja on löytynyt ja toisaalta olen tullut avarakatseisemmaksi sen suhteen, miten muut kasvattavat lapsensa - esimerkiksi on paljon helpompi ymmärtää, miksi joskus todellakin mennään aidan yli matalimmasta kohtaa.

Toisen kerran helppous korostuu allergisten lasten kohdalla. Vaikka toki toivoin sydämeni pohjasta ihan hiljaa mielessäni, että Ilonalla ei olisi tätä riesaa ollut. Leevin vauva-aika ei ole muistissa kovin selkeänä. Aika usein havahdutaan miehen kanssa miettimään: Nukkuiko Leevi koskaan näin hyvin kuin Ilona? Pötköttikö se ikinä rauhallisesti leikkimatolla minuuttia kauempaa yksin? Missä iässä automatkoista alkoi tulla järkyttävää, yhtäjaksoista huutoa? Miten me oltiin niin väsyneitä, vaikka meillä oli vaan yksi lapsi?

Ilonan kanssa odottaa koko ajan, että vastaavat ongelmat alkavat. Mutta tosiasia on, että Leevin ensikuukaudet olivat surullisen itkuisia siitä syystä, että kukaan ei ottanut allergiaa todesta. Ikävin kolaus se oli omalle äitiydelle ja itseluottamukselle, koska väkisinkin tuli ajateltua, että en yksinkertaisesti osaa hoitaa lastani oikein. Tämä itseluottamus tuli rytinällä takaisin allergioiden selvitessä ja sillä voimalla mennään edelleen; joskus ehkä liiankin mustavalkoisin silmin.

Allergisen lapsen äitinä saa taistella jatkuvasti. Me on päästy siinä taistelussa huomattavasti helpommalla kuin monet muut perheet. Siitä suurin kiitos vakuutukselle, jonka ansiosta Leevi on hoidettu lähes aina yksityisellä puolella ja sitä kautta on päästy maailman tai ainakin Suomen parhaan allergologin potilaiksi. Toinen helpottava tekijä on varmaan ollut meidän vanhempien taistelutahto (=taito osata valittaa) ja kieltämättä myös sosionomin koulutus, jonka ansiosta paperien täyttäminen on ollut ehkä keskimääräistä helpompaa.

Leevin kohdalla tähän mennessä kamalin lääkärikäynti on selvästi yksi ylitse muiden. Tuon kerran jälkeen päätettiin, että isommatkin operaatiot hoidetaan yksityispuolella. Kyseessä oli refluksimittaus, jossa Leeville laitettiin vuorokaudeksi mittari kurkusta alas tallentamaan närästyksen määrää ja laatua. Mittarin laittaminen ja poistaminen oli rimpuilevalle yksivuotiaalle todella pelottavaa. Siitä alkoi lääkärikammo, joka alkoi vasta lähempänä kaksivuotissynttäriä hiipua. Kun olimme kuulemassa mittaustuloksia lääkärin luona, Leevi itki lähes tauotta, oli suorastaan paniikissa. Olin pojan kanssa kaksin, joten yritin siinä hikisenä keskittyä lääkärin puheeseen ja samalla keksiä taikatemppuja pojan rauhoittamiseksi. Lääkärin mukaan mittauksessa näkyi runsaasti happonousuja, mutta ei niin pitkäkestoisia, että ne aiheuttaisivat kipua. Lasten kuuluukin röyhtäillä. Hänen sanansa: "Jotkut lapset nyt vaan ovat haastavampia temperamentiltaan", ovat jääneet käynnistä päällimmäisenä mieleen. Menin kotiin ja jatkoin omin päin lääkitystä, jonka yksityislääkäri oli aiemmin määrännyt ja joka oli ollut Leevin oloa helpottamassa jo useamman kuukauden. Pojalla kun oli selkeästi kipuja närästyksen kanssa: Normaalisti röyhtäilyn tuskin kuuluu ketään itkettää. Myöhemmin sain kiinni yksityislääkärin, joka sanoi minun toimineen ehdottomasti oikein. Leevi tarvitsi lääkitystä, joka jätettiin vähitellen vasta joulukuussa, kuusi kuukautta mittauksen jälkeen. Kaikilla lapsilla refluksi ei näy mittauksessa.

Tuon kerran jälkeen olen osannut vaatia. Olen tajunnut, että joskus, jopa usein, äiti tietää paremmin kuin lääkäri. Allergioiden kanssa tämä tieto on äärimmäisen tärkeä, koska monet oireet näkyvät vain kotona, arjessa lapsen kanssa. Se tekee allergiasta rankan sairauden - jatkuvasti pitää todistella muille, että kyllä meidän lapsi on kipeä. Ilonan kohdalla moni on ihmetellyt, onko tuo lapsi muka allerginen. "Osaako se edes itkeä?"; "Sehän on kuin nukke.". Kyllä, valitettavasti luulen, että hämmästyttävän tyynestä luonteestaan huolimatta Ilona on vielä allergisempi kuin Leevi. Muille se ei näy, koska ainakin vielä olen saanut oireet tyssäämään alkuunsa. Ei se tarkoita sitä, etteikö allergiaa olisi.

Vuosi ennen Leevin syntymää luin kirjan "Leijonaemojen tarinat", jossa sairaiden lasten vanhemmat kuvaavat taisteluaan terveyspalveluiden viidakossa. Ehkä tuon kirjan lukeminen valmensi tähän omaan taisteluun, vaikka silloin olinkin siitä vielä autuaan tietämätön. Vaikka meidän lapset eivät olekaan vakavasti sairaita siinä mittakaavassa, missä monet tuon kirjan lapset, ovat he erityisiä. Meidän arki on erityistä.

"On lähes pelottavaa, miten paljon omaa lastaan rakastaa. Se on tunne, jota ei voi verrata mihinkään. Sitä ei voi toiselle selittää. Sitä ei voi sanoin kuvata. ... Äidinrakkaus on lähes vaarallista rakkautta, mitä muihin ihmisiin tulee. Se tekee äideistä leijonia, jotka tekevät mitä tahansa lapsensa puolesta." (Leijonaemo Johanna) - Paremmin ei voisi sanoa.

Leevi - Kalakokeilu jatkuu

2009-07-28T21:14:00.001+03:00

Herralle uppoaa kala, ja oireita on hyvin vähän, jos lainkaan:):) Hetkellisesti ja varovasti löytyy uskoa siihen, että allergiat helpottaa joskus! Toki jatketaan testaamista täysi viikko, ennen kuin uskallan julistaa seitin tuonne sallittujen listaan.

Ilona - Imetyspähkäilyä, rokotuksia ja tauteja

2009-07-28T20:50:00.000+03:00

Ikinä ei pitäisi kirjoittaa, että hyvin menee.. Nyt iholla on taas näppyä ja imetyksen jälkeen posket punoittavat. Myös maha on vaivannut jonkin verran. Yksi syyllinen mulla on kyllä mielessä; maistoin eilen ja tänään aivan pienet palat Leevin kalasta. Jos neiti oireilee kalalle, niin voisi kutsua jo aika herkäksi tapaukseksi. Toisaalta, toivottavasti oireet tulevat kalasta, koska muutoinhan tässä ruokavaliossa tökkii jokin muu. Ja kamalasti ei tekisi mieli lähteä karsimaan. Kaurahan se todennäköisin olisi, varsinkin kun olen käyttänyt sitä hyvin reilulla kädellä korvaamaan puuttuvia aineita.

Tänään olikin pitkästä aikaa sellainen fiilis, että voi kun saisi syödä jotain muuta kuin kanaa ja possua, perunaa ja riisiä ja sitä kauraa kaikissa muodoissaan. Noille aineksille tämänhetkiset ruokailuhetket suurelta osin perustuvat. Jopa se Leevin kala maistui hyvältä, ilman suolaa ja mausteita:D Mutta laajentamisesta on ainakin turha haaveilla, kun tilanne on tämä.

Nyt pitäisi sitten pähkäillä, kokeilenko vielä neocatea, vai kenties jotain muuta apteekin maitoa. Tuntuu vaan aika masentavalta: Nyt on ensimmäisenä kokeiltu se superallergikkojen maito, joka kävi jopa Leeville aikanaan. Jos se ei käy, niin voiko käydä mikään muukaan?

3kk-rokotusta olen alkanut myös ihan tosissaan pelkäämään. Sitä ei tosin ainakaan nyt virallisessa kolmekuukautisneuvolassa anneta antibioottireaktion takia. Neuvolalääkäri sanoi laittavansa lähetteen sairaalaan rokottamista varten, jos allergialääkäri on sitä mieltä. Ja itse ainakin olen, jos nyt sitten koko piikkiä edes uskallan vielä lähivuosina laitattaa. Tästä pääseekin hyvin siihen toiseen ahdistukseen; sikainfluenssaan. Monet naureskelevat aiheelle, mutta itseä ei astmaatikko kaksivuotiaan (jonka kanssa päädytään normiflunssissakin aina spiralle) ja voimakkaasti allergiapiirteitä omaavan vauvan äitinä naurata ollenkaan. Leevi sai aikanaan influenssarokotteesta kamalan flunssan - silloinkin jouduttiin osastolle hengitysvaikeuksien takia. Tehostepiikkiä ei sitten edes annettu. Nytkö sitten pitäisi uskaltaa rokottaa lapset rokotteella, jota ei ole ehditty testaamaan (!!) tai sitten vaan katsoa, kuinka huonosti käy itse taudin kanssa. Tai ehkä me muutetaan maan alle pariksi vuodeksi.

Leevi - Kalakokeilu jatkuu

2009-07-27T18:08:00.001+03:00

Historiallinen päivä, Leevi söi puolikkaan seiti-leikkeen! Oireita ei edelleenkään juuri ole, nyt koputellaan puuta. Kolmantena kokeilupäivänä mulla alkaa aina herätä toivo; sitä ryhtyy suunnittelemaan, mitä kaikkea uutta saakaan Leeville tehtyä uudesta aineksesta. Kalahan olisi ihan mahtava juttu, mutta.. ei hihkuta vielä.

Leevi - Uhmailua ja kalakokeilua

2009-07-26T11:45:00.001+03:00

Leevin elo on ollut aika stressaavaa viime aikoina. Allergioiden osalta on ollut suht rauhallista, mutta uhma on pistänyt pään pyörälle. Poika "haluu" ja "ei haluu" kymmeniä kertoja päivässä ja on sitten itsekin ihan solmussa tahtomistensa kanssa. Tämä on asettanut haastetta myös ruokakokeiluille.. poika kun on aina oireillut epäsopiviin kokeiluihin myös levottomuudella - nykyään on vaikea sanoa, mistä kiukuttelu johtuu.

Leevi maistoi eilen ensi kertaa kalaa (!). Itse jännitin sein kokeilua enemmän, kuin mitään kotikokeilua aiemmin. Ihan pienen nokareen poika söi eilen ja tänään jatkettiin vähän isommalla (=edelleen alle teelusikka) palasella. Oireina on tähän asti poskien punoitus sekä se mahdollinen levottomuus. Ja lisäksi kalasta kieltäytyminen.. tänään piti houkutella poikaa oikein tosissaan, ennen kuin kala kelpasi. Tällainen houkuttelu tuntuu pahalta, koska uskon pojan itse tietävän, jos joku ruoka tuntuu epämiellyttävältä suussa. Viime viikolla Leevi kieltäytyi syömästä tattarikakkua, kun "siitä tulee maha kipeäksi". Syy ja seuraus on pikkumiehellä taatusti hakusessa, mutta pientä vinkkiä voi pojan haluamisten pohjalta saada. Varsinkin, kun jo pikkuvauvana Leevi kieltäytyi syömästä sellaisia aineita, jotka osoittautuivat sitten tyrkyttämisten jälkeen epäsopiviksi. No joo, usko kalan sopivuuteen on siis ehdottomasti vähissä, mutta kokeillaan nyt kunnolla "loppuun asti". Ainakaan Leevi ei ole kalalle niin herkkä, kuin maidolle ja vehnälle. Tämä tuo mielenrauhaa, koska kauhuskenaariona on aina vakava anafylaktinen reaktio, jonka voisi hyvinkin ensi kertaa kuvitella tulevan esimerkiksi juuri kalasta.

Ilona - Imetyspähkäilyä

2009-07-26T10:13:00.001+03:00

Kun imetin Leeviä, kaikki kummasteli mun ruokavaliota. Miten sä nyt tolleen? Muutenkin tuli kamalasti kaikenlaista neuvoa ja pätemistä joka suunnasta. Nyt on ollut kiva huomata, että kukaan ei enää ihmettele tai kyseenalaista.. tai sitten ne ei vaan uskalla sanoa ääneen:D Jopa neuvolassa meidät on otettu alusta asti tosissaan. Kukaan ei ole sanonut, että "pienellä vauvalla kuuluukin olla mahavaivoja". Ainoastaan kerran mun verenpaine meinasi lähteä nousuun, kun väittelin sattumusten summana puhelimessa kätilön kanssa, jolle kerroin vauvani oireilevan saamaani lääkekuuriin. Tämä kätilö otti heti "anna sille relatippoja"-asenteen. Hän ei voinut mitenkään uskoa, että noin pienellä vauvalla on todettu maitoallergiaa.. Huomasin ilokseni, että jopa tällaista todella negatiivista suhtautumista on helpompi käsitellä näin toisella kierroksella. Oma leijonaemo-asenne nostaa heti päätään ja ajan kyllä asiani läpi (tippa linssissä, mutta kuitenkin..).

Ilonan iho alkoi oireilla ensi kertaa selkeästi imetykseen tuon antibiootti-episodin jälkeen. Rintakehään alkoi ilmestyä näppyä ja posket punoittivat imetyksen jälkeen. Ensin jätin maidon lisäksi pois munan ja soijan allergologin kehoituksesta. Kunnon vastetta ei kuitenkaan tuntunut tulevan, joten laajensin ohjeen mukaisesti noihin eilisessä tekstissä mainittuihin aineisiin. Nyt reilun viikon jälkeen Ilona on ollut lähes oireeton. Satunnaista hikkaa on, mutta posket eivät enää punoittele. Maha ei ole vaivannut ja tyttö on ollut nauravainen ja tyytyväinen.

Imetyksen saralla siis sujuu, mutta Neocaten testauksen kanssa ei. Eilen annoin 30ml rintamaitoon sekoitettuna.. Viime yönä tyttö ähräsi iltayöstä ja jälleen aamusta. Masu on selkeästi kipeä, pieruja tulee ja kakan tekemisen kuulee:/ Tämä sama reaktio on seurannut joka kerta, kun olen antanut NC:tä. Totutteluoiretta vai allergiaa, en tiedä. Mutta ei tee mieli antaa enempää.. Miksi siis antaisin? Siksi, kun opin Leevin kohdalla, että sopivan korvikkeen metsästys on hyvä aloittaa ennen suuria ongelmia. Jos dieetille ei saada vastetta kohtuuden rajoissa, on Ilonan siirryttävä pullolle. Itseä ahdistaa myös tieto siitä, että olen tytön ainoa ravinnonlähde. Jos sairastun tms., kuka sitten ruokkii pientä? Suoraan sanoen mua on alkanut hirvittää sikainfluenssan uhka niin kovasti, että imetyksen lopettaminen ei tule kysymykseen kuin pakon edessä. Imetyksen kun pitäisi suojata vauvaa edes jonkin verran. Silti toivoisin, että joku varamaito olisi olemassa.

Ilonan ensimmäinen allergialääkärikeikka tehdään vasta elokuun lopulla. Silloin on sovittu maitoaltistus. Onneksi saan lääkärin kiinni sähköpostitse, eli yksin ei tarvitse näitä juttuja pähkäillä hädän hetkellä.

Blogiaikaan siirtyminen..

2009-07-25T21:42:00.000+03:00

Kun kotona asustaa kaksi pientä ihmettä, tulee niistä puhuttua jatkuvasti. Yhtäkkiä havahduin siihen, että tämmöinenkin väylä ajatusten purkamiselle on olemassa.. Ja jos olenkin ollut laiska päiväkirjankirjoittaja, niin tätä täytyy kokeilla. Olenpa kuitenkin jo yli kaksi vuotta kirjoitellut Leevi-poikani allergiataivalta ruutuvihkoihin ja omiin arkistoihin. Tietokoneelta löytyy jos jonkinlaista oirepäiväkirjaa ja sallittujen aineiden listaa. Josko tätä kautta saisi omia ajatuksia selviteltyä järjestelmällisemmin sekä purnattua väsymystä.

Alkuun lyhyesti päähenkilöistä..
Leevi, 2v2kk, on vauhdikas, äänekäs ja temperamenttinen pieni poika. Leevin kanssa elämä ei koskaan pysähdy; poika tekee "hommia" aamusta iltaan. Leeviin on pakko rakastua, ainakin äidin mielestä;)

Esikoisellani alettiin epäillä maitoallergiaa jo alle kaksikuisena. Vaikka äidinvaisto kertoi jonkin olevan pielessä, meni muiden (=lääkäreiden, neuvolantätien, sukulaisten..) vakuutteluun aikansa. Leevi sai maitoallergiadiagnoosin 5kk:n iässä ja astmalääkityksen puolivuotiaana - siitä alkoi virallisesti allergiaperheen arki, jolle ei näy loppua. Kirjoittelen kenties myöhemmin Leevin alkutaivalta.. nyt tilanne on jo äidin silmissä tosi hyvä, Leevi saa syödä noin 20 ruoka-ainetta, astmalääkitys toimii ja korvien putkitus on pitänyt tulehdukset poissa jo kolme kuukautta.

Leeville syntyi pikkusisko viime toukokuussa. Ilona on rauhallinen ja tyytyväinen vauva. Läpi raskauden odotin allergista vauvaa, ja Ilonan ensiviikkoina olin hetken jo ymmälläni; onko tämä tyttö sittenkin terve? Ei mennyt kuitenkaan kuin hetkonen, kun tutut merkit alkoivat näkyä myös kuopuksen olemuksessa. Ilonan kohdalla olen osannut toimia nopeasti; maitoproteiini jäi pois omasta ruokavaliosta jo muutaman viikon iässä. Maitoallergiadiagnoosin tein itse Ilonan ollessa vajaa 7 viikkoa; maidon palauttaminen ruokavalioon sai aikaan mm. refluksioiretta ja mahakipua. D-tippoja tytölle ei ole vieläkään löytynyt ja ensimmäinen päivystyskeikka allergisen reaktion vuoksi tehtiin 2-kuisena. Ilonan iho alkoi punottaa voimakkaasti syömästäni antibiootista:( onneksi päästiin säikäyksellä.. ilta sairaalassa ja kolme päivää ataraxia ja kortisonia sai neidin kuntoon.

Tällä hetkellä imetysdiettaan aika onnistuneesti (=Ilona voi hyvin). Pois ruokavaliosta ovat maito, muna, soija, nauta, kala, vehnä, ruis, ohra, paprika, tomaatti, sitrukset, mansikka, herneet, suklaa.. ja toki mausteinen ruoka ylipäätään. Neocatea kokeilen tarjota myös tutustumismielessä, mutta myönnän laiskuuteni siinä asiassa. Tahdon imettää niin kauan, kuin saan pikkuiseni pysymään vähäoireisena.